Tyytyväinen

Tyytyväinen Kirjoittanut Wilhelm von Braun

Mitäpä mä siitä huolin,

Jos en ookaan juuri nuorin

Neitosistamme!

Se aivan sama mulle on,

Jos oonkin muka ”suloton”

Poikasistamme.

Näinhän, sulhoitta ja muitta

Viel’ kummemmitta metkuitta

Olen rauhassa;

El’ suostu tuumiin ”riivattuin”,

Niin elämäs’ on aivan ”kuin

Pärevakassa.”

Hyvä on puhdas lempikin,

Vaan huono loppu silläkin

Voi olla sentään:

Mies, alussa kuin orja vaan,

Voi muuttaa pian luontoaan –

Saat lopuks’ selkään!

Jos vaan on viha-mielessä,

Kuin mylly käypi kielensä

Aivan yhtenään –

Siihen monet puuhaukset –

Ja mik’ ikävintä! – lapset

Vielä lisätään.

Niitä voipi pian tulla,

Huudollahan riivatulla

Ne täyttää kaikki

Porstuat, salit, kamarit, –

Ja jospa heitä toruisit –

On yhtäkaikki.

Kengät uudet yksi pyytää,

Hamehesta toinen nyhtää

Huutain ”namuja!”

Joku kintahat ja sukset,

Perässänsä sitten juokset

Pitkin katuja.

Jopa vielä niinkin sattuu,

Että sua ”pappa” toruu

Aika kovasti,

Kun’ rahaa menet pyytämään

Ja tarpeitasi näyttämään. –

Hm! – kuin somasti!

Nyt siihen vielä pii’atkin

Ja opettajattaretkin –

Kenties ”rivaalit.”

Ja niin voi ”pappa" hyljätä

Aarteensa ja sitten päästä

Sijaan – ”pikarit”.

Ei! – Näin sulhoitta ja muitta

Viel’ kummemmitta metkuitta

Olen rauhassa,

El’ suostu tuumiin ”riivattuin”,

Niin elämas’ on aivan ”kuin

Pärevakassa”.

–o–

Lähde: Tapio 25.6.1879.