Uhrista

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uhrista.

Kirjoittanut anonyymi


Jos luulet uhris kelpaavan,
Niin uhraa niinkuin Abel,
Mi nöyräst’ kuultiin huokaavan:
”Oi! Luoja, uhraan sulle!”
Ei nurja sydän Herralle
Sovellu Kaini veljen,
Ei kosto kelpaa hänelle,
Hän vaatii uuden mielen.
Sill’ Herra kosti murhaajan,
Pois ajoi hänet luotaan,
Vaan Aadamille sijahan
Hän antoi pojan hurskaan.
Hän Sethi oli nimeltä
Tuo poika kaunokainen,
Mi siunauksen isältä
Sai oiva nuorukainen.
Sen siunauksen pantiksi
Sai Sethi pikku pojan,
Mi mainittihin hurskaaksi,
Ja siitti sitte Noan.
Jo näiden miesten aikana,
Jos Raamattua lukee,
Sai saarnaaminen alkunsa,
Mi kansojamme tukee.
Vaan Kaiuin kansa Herrasta
Erosi kauas, kurja,
Ei huolinut se sanasta,
Se oli yhä nurja.
Nyt Herra sanoi Noalle:
”Tuo kansa paha on,”
”En salli, että minulle
Se nauraa onneton!
”Siis vedellä tuon hukutan,
Sen vaatii pyhyyteni,
Vaan sinun kansaas’ armahdan,
Niin näytän hyvyyteni.”
Tään lopun saapi jokainen,
Ken Herran sanan hylkää;
Siis kuule! sinä ihminen,
Pyhyyttä Herran pelkää!
O! Herra, anna sanasi,
Sä paistaa Suomellemme,
Niin johdata tää kansasi
Suo siunaus uhrillemme!


Lähde: Tapio 4.1.1879.