Ukko Noak

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukko Noak.
(Fredmanin Lauluista N:o 35 *).
Kirjoittanut Carl Michael Bellman


Ukko Noak, ukko Noak
          Oli kelpo mies!
          Kuin läks’ arkistansa,
          Niin hään kohta, kanssa,
Istuit’ viinaa, istuit’ viinaa,
          Missä moata ties’.
Noak souti, Noak souti
          Vanhan arkkinsa.
          Osti viina-pullot –
          Semmoisia, hullut,
Nyt ne myövät, nyt ne myövät
          Juuvak kaljansa.
Hään kyll’ arvais, hään kyll’ arvais
          Jotta miehetki
          Tahtoi juuvaksensa,
          Kuin eläimiänsä –
Silläpä hään, silläpä hään
          Viinan kasvatti.
Eukko Noak, eukko Noak
          Oli kunnon nais’!
          Antoi ukon juuva –
          Toista käski tuuva;
Mistäs mie nyt, mistäs mie nyt
          Semmoisenki sais’n?
Ei hään kieltän’t, ei hään kieltän’t:
          «Kuules, ukko, hoi!
          «Olek juomastaisi!» –
          Ei! – Tuo armas naisi
Antoi soaha, antoi soaha
Minkä hään voan voi.
Ukko Noak, ukko Noak,
          Puna-poskillaan –
          Sill’ oil pitkät hiukset.
          Parrat niinkuin viikset;
Pani pohjaan, pani pohjaan,
          Joi ja lauloi voan.
Silloin syntyi, silloin syntyi
          Eleä moailmass’;
          Soatihinpa kyllä –
          Eikä toisen silmä
Katehtinut, katehtinut
          Niinkuin meijän moass’.
Muistin pullot, muistin pullot,
          Niist’ ei tietynnä;
          Sanottiin ei laisin:
          «Jos ma luvan saisin;»
Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan
          Pantihinpa niin.

*) Lauletaan kuin: ”Gubben Noak, gubben Noak” &c. Otettu kirjasta ”S a m p o” p. 177.


Lähde: Suomi 10.7.1847.