Ulapalle

Ulapalle. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Luo katseen ulapalle Yrjö ylväs

ja sydämessään kuulee kutsun kumman,

ja salaisuuksia nyt tutkiella

hän halaa Ahdin aarreaitan tumman.

Ja hurmaava ja houkuttelevainen

lisäksi viel’ on vetten tuores tuokse,

ja pinkoaa jo pirttiin poika reipas

ja tuulispäänä lentää Lailan luokse.

Hän lausuu: »Makailla ken maalla voisi,

kun ulapat jo aivan kuohuu kalaa,

sä etkös ongelle mun mukanani

nyt Lohisalmen taakse tulla halaa?»

On Laila nukkumaan jo saanut nuket,

senvuoksi virkkaa: »Nythän aikaa vähän

mull’ olis kyllä. Mitäpä siis muuta

kuin toimeen tuumasta ja lähdetähän.»

Ja koht’ on koossa kaikki kalakompeet,

ja ulapalle lykätään nyt venho.

Ihana ilta on ja ihmeellinen,

ja ulapoill’ on unelmainen tenho.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.