Ulapalle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulapalle.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Luo katseen ulapalle Yrjö ylväs
ja sydämessään kuulee kutsun kumman,
ja salaisuuksia nyt tutkiella
hän halaa Ahdin aarreaitan tumman.
Ja hurmaava ja houkuttelevainen
lisäksi viel’ on vetten tuores tuokse,
ja pinkoaa jo pirttiin poika reipas
ja tuulispäänä lentää Lailan luokse.
Hän lausuu: »Makailla ken maalla voisi,
kun ulapat jo aivan kuohuu kalaa,
sä etkös ongelle mun mukanani
nyt Lohisalmen taakse tulla halaa?»
On Laila nukkumaan jo saanut nuket,
senvuoksi virkkaa: »Nythän aikaa vähän
mull’ olis kyllä. Mitäpä siis muuta
kuin toimeen tuumasta ja lähdetähän.»
Ja koht’ on koossa kaikki kalakompeet,
ja ulapalle lykätään nyt venho.
Ihana ilta on ja ihmeellinen,
ja ulapoill’ on unelmainen tenho.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.