Ulkopuolella
| Ulkopuolella. Kirjoittanut Irene Mendelin |
I
[muokkaa]- Ulos ikkunasta
- nostit tyttösen,
- pyysit nukkumasta
- tuoksuun ruusujen.
- Kesäyö, oi armas kesäyö,
- autuuttansa silloin sydän lyö.
- Lempeästi siellä
- lehto unelmoi,
- puiston joka tiellä
- linnunlaulu soi,
- maa ja taivas lumoo tunnelmiin,
- sielu näkee sielun syvyyksiin.
- Hiljaa huminalla
- koivut tervehtii,
- maassa kaikkialla
- kukat uneksii.
- Kesäyö, oi armas kesäyö,
- autuuttansa silloin sydän lyö.
II
[muokkaa]- Lumoista lempeän yön
- sisälle nostit mun.
- Yl’ ikkunalaudan
- ma kumarrun
- ja suutelen hyvästiksi.
- Vien unelmiksi
- yön armahan ihanat näyt.
- Vien sun, vien sun,
- niin unten maillakin kanssani käyt.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.