Ulkopuolella

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulkopuolella.

Kirjoittanut Irene Mendelin


I[muokkaa]

Ulos ikkunasta
nostit tyttösen,
pyysit nukkumasta
tuoksuun ruusujen.
Kesäyö, oi armas kesäyö,
autuuttansa silloin sydän lyö.
Lempeästi siellä
lehto unelmoi,
puiston joka tiellä
linnunlaulu soi,
maa ja taivas lumoo tunnelmiin,
sielu näkee sielun syvyyksiin.
Hiljaa huminalla
koivut tervehtii,
maassa kaikkialla
kukat uneksii.
Kesäyö, oi armas kesäyö,
autuuttansa silloin sydän lyö.

II[muokkaa]

Lumoista lempeän yön
sisälle nostit mun.
Yl’ ikkunalaudan
ma kumarrun
ja suutelen hyvästiksi.
Vien unelmiksi
yön armahan ihanat näyt.
Vien sun, vien sun,
niin unten maillakin kanssani käyt.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.