Ulla la bella

Ulla la bella Kirjoittanut Gustaf Fröding

Kun ma kasvoihisi katson, Ulla,

ihmemietteet mieleen tahtoo tulla:

Viehkeet Italian niissä nään

ilmeisinä piirre piirteeltään.

Yli pääsi metsät huimin poimuin

– Tyrolin ja Savoyn – hulmuu loimuin.

Kesken tätä hurjaa maisemaa

hattus – Monte Rosa – kohoaa.

Alppein gletsherinä otsas hohtaa

kulmiis saakka, joiden kaaret johtaa

alas laaksomaihin Milanon

sekä silmäis järvein siintohon.

Sulo silmät – Lago Maggioren

ja d’Iseon – oi mua, mailta Boren!

Hurmauneena vaivun kylpemään

suvitaivaan sineen syvimpään.

Jatkuu jälleen vuorijonoin sarja,

se on nenäs Apenniinein harja.

Sorjaa kohottaa se kaarrostaan

korkea Gransasso huippunaan.

Kun luon katseen jyrkänteeltä tuolta,

maisemat ne väikkyy kahta puolta.

Campagna on vieno poskipää,

missä leyhkii paratiisin sää!

Hehku, miss’ on viinivuorten tulta,

hohteen luo ja oranssistoin kulta

– loistoin, värein, vivahduksineen –

ihoos hienoon, suvenlämpöiseen.

Huules hymyy näköpiirin alla,

– Napoli Sorrenton rantamalla –

koti lemmen, kuumain suuteloin,

lumoova ja seijaan surutoin.

Katse niin Messinan-salmen maihin:

Hieno leukas yli harso-kaihin

viittaa kauas sulo Sisiliaan, –

ja jo Napoliin käyn kuolemaan!

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.