Unelma (Kramsu)
| Unelma Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Näin unta, että kuoltuain
- Mä nukuin tyynnä haudassain,
- Kun haudan aukeevan mä luulin
- Ja äänen korvissani kuulin:
- ”Vuossadat nukkunut jo oot,
- Nyt kuolon sumut poistukoot.
- Käy kulkemaan taas elon tiellä
- Ja kansaasi sä etsi siellä.”
- Mä nousin, lähdin kulkemaan
- Ja hyvin tunsin oman maan:
- Se nousnehelle nurmen alta
- Viel’ entist’ tuntui kauniimmalta.
- Mut kuinka kuljin etsien,
- Kansaani löytänyt mä en:
- Mun maassain ventovieras kansa
- Iloiten nautti onneansa.
- Se lauloi kielin vierahin:
- ”On Suomi maista ihanin”.
- Mut murhe sydämeni täytti,
- Ja vieraalta mun maani näytti.
- Ja silloin lausuin huokaten:
- ”Pois hautaani käyn jällehen.
- Ken yksinään jäi kansastansa,
- Hän asuu parhain haudassansa”.
- Mut kun näin mielein vaikeroi.
- Mun korvissani laulu soi:
- Se lauloi kansast’ entisestä,
- Sen taistelusta viimeisestä,
- Ja kertoi, kuink’ eest’ isäinmaan
- Se tyynnä kulki kuolemaan,
- Ja kuinka vielä kuoltuansa
- Jäi kaikumahan kunniansa.
- Ja laulu lakkas. Siitä sain
- Niin oudon tunnon rintahain:
- Mun mielein muuttui iloiseksi,
- Mut itsein toivoin kuolleheksi.
- Ja vihdoin lausuin miettien:
- ”Voin käydä hautaan jällehen.
- Mun kansain kuoli kunnialla,
- Nyt tyynnä nukun nurmen alla”.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.