Unelmoitu

Unelmoitu. Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Sinä kaipasit kirkkautta

ja hiljaista iloa.

Sitä oli, sitä olihan kerran –

oi, jumaluus aikoja!

Lopun tippuvat veriruusut,

ilo, tuskani kuumeinen.

Kun nauraa, ilkkua koitan,

kera kammoni kilpailen.

Kas rinnassa auki on haava,

syvin syvien haavojen.

Verikukka jos vieläkin puhkee,

sa poimi se viimeinen!

Sen kuihtuneet siskot sulle

niin kerran hehkuneet ois.

Tämä kukkani ei sua loukkaa,

sen antaja uupuu pois.

Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.