Unen perhot

Unen perhot. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Mun unteni puhtaat perhot

soran ylitse nostavat mun,

ne kiitävät sinisiivillään,

ne liitävät sadun hämärään

pois kuutamoon,

jossa kulkenut oon,

ja aamuhun.

Ei perhoja kullata saisi,

ne herkkää heimoa on,

vain hetkeksi voipi ne tointua,

niiden siivet on vienointa sointua,

ei muuten vois

ne kohota pois

yli kuutamon.

Mut hämähäkki, hämähäkki kutoo hämyn verkkojaan,

se soutaa seitin äärtä ja kehrää keinojaan,

se perhoni sai ja sen verta se joi

ja siivet se survos ja ilkamoi

ja se kuutamokisoista raastaa.

Se hämähäkki, hämähäkki asuu sielun surussain

ja omantunnon toukkana se imee ilojain,

se unteni perhoja tallaa ja lyö

ja silloin ma herään ja silloin on yö

ja kaikki on sekavaa saastaa.

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.