Uneni

Wikiaineistosta
Uneni.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Ma armaani
Näin luonani
Tuon nuorna kuolleen kultani.
Kuink’ oilkaan rintain riemuinen
Ja kultain hymy herttainen!
Ma valvahdin
Ja huoahdin:
Oi, untako taas hourahdin!
Niin oil se vaan. Voi milloinka
Nää ilveet loppuu? Kulloinka?
Valheita vaan
Tuo tullessaan
Yön enkelkin jo helmassaan.
Nää kuvastelmat onnesta
On pilkkaa onnettomasta.
Taas uinahdin,
Kaikk’ unohdin,
Mut kultain haahmun huomahdin.
Se autuaasti hymyillen
Näin lausui poijes liidellen:
”Oi päällä maan
Ei konsanaan
Saa elo täyttä onneaan,
Mut riennä, sulho, Luojan luo.
Hän mielellesi rauhan suo.”


Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.