Uni (1897)
Ulkoasu
Uni. Kirjoittanut anonyymi |
- Näin kerran unta niin ihanaa,
- Oli täynnä kukkia metsä, maa,
- Ylinnä kukista ruusunen
- Niin puhdas, tuoksuva, hienoinen.
- Jos yletän ruusu sun kaunoinen,
- Sun painan rintaani riemuiten,
- Pois murheet, huolet ma unhotan
- Ja nautin tuoksuas ainian.
- Nyt ruusu kauno ma poimin sun
- Nyt armas ruusu sa olet mun –
- Voi, oka julmapa ruususen
- Mua pisti poloista sormehen!
- Ma heräsin, sormea tunnustin:
- On ehyt sormi kuin ennenkin.
- Mut siitäpä pakotus armoton
- Se sydänparkahan siirtynyt on.
A. K.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.