Uni (Mendelin)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uni.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Itkenyt on aikaa monta
äiti lapsostaan,
multaan kirkkomaan
kun vietiin pienoinen nukkumaan,
itki taaskin pitkän illan,
nukkui itkuineen,
nukkui murheineen –
menisi jo hänkin vaineeseen.
***
Silloin aivan hiljaa, hiljaa
ovi aukenee,
valjumpana valkoliljaa
lapsi lähenee.
Käden hennon ojentaapi
kuni rukoillen.
Luokse äidin vieno saapi
hiljaa kuiskaten:
Huokaukses, äiti kulta,
kuulen hautahain,
kyynelees vie rauhan multa,
polttaa poveain.
Ellös itke vaikeroiden,
hyv’ on olla mun.
Kerran riemuvirret soiden
kutsuu luoksein sun.
***
Valjumpana valkoliljaa
poistuu lapsi hiljaa, hiljaa.
Äiti havahtuu, –
silmä kirkastuu,
sydämessä taivaan rauha
huokuu herttainen ja lauha.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.