Unien vuosi

Unien vuosi Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Unet narsissin, kielon

jo tuleentuu.

Sydän, sinulla viel’ on

vain kukkien kuu.

Ens omenat puista

yön myrsky jo löi.

Sydän, arpasi muista:

Kukit, et hedelmöi.

Vain kukasta kukkaan

sun on puhjeta työs.

Kevätsääs kukit hukkaan,

suvipäiväsi myös.

Kun puut kumartuu sun

ties yllä, kun näät

punamarjoissa ruusun,

hedelmittä sa jäät.

Kevätkuus kukit suotta,

suvi kuluu, on syys.

Elät untesi vuotta.

se on iäisyys.

Kun valmujen viinin

suven helle jo joi,

kukat nous georgiinin,

tulimaljansa soi.

Vie ens yö jo salaa

georgiinit kenties.

Mut kankailla palaa

kanervikkojen lies.

Ja kun nummia peittää

lumen vaippa ja jään,

yö kukkansa heittää

yli lähtijän pään.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.