Uno Cygnæuksen syntymäpäivänä vietetyssä juhlassa

Uno Cygnæuksen syntymäpäivänä vietetyssä juhlassa. Kirjoittanut Immi Hellén

Nyt on syksy, varjot lankee,

surun varjot vakavat.

Nurmi itkee, lehto huokaa,

lähteensilmät sammuvat.

Ken nyt liittäis ilovirren

tuulten synkkiin säveliin,

kun jo metsän pikkulinnut

maihin lähti lämpimiin?

Suomen lasten nyt on aika

helkytellä lauluaan,

metsän pikku lintuin lailla

ylistellä onneaan.

Suomen lapsille on suotu

riemujuhlaa viettää nyt,

muisto rakkaan ystävänsä

ne on tänne kerännyt.

Silmä loistaa, povi paisuu

kun me häntä muistellaan,

häntä, jonka isänlemmen

saimme, saimme kokonaan,

jolle kansan kaikki lapset

oli yhtä arvokkaat,

joka valon valkamoilla

täytti Suomen salomaat.

Koulu meitä kutsuu, kallis

kylvön aika meillä on,

meill’ on kevät armahainen

eikä syksy toivoton.

Oi, jos paistais kevätpäivä,

laihot nuoret nostattain,

huokuis kesän hellä henki

valaisten ja virvottain!

Oi, jos juurtuis jaloutta

Suomen lasten sydämeen,

iloksi he kasvais silloin,

kasvais iloks kansalleen.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.