Unohtumaton hetki

Wikiaineistosta
Unohtumaton hetki.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Eräs huvihetki
Sielussani säilyy,
Muistosta ei multa
Murene se pois:
Riemullisin retki
Edessäni häilyy,
Kuin sam’ aika-kulta
Vielä nytkin ois.
Venonen se viilsi
Nopeasti nientä
Kohden; – siinä kahden
Me vaan kuljimme;
Veden kalvo kiilsi,
Koska monta pientä
Lainetta nyt lahden
Piirsi purtemme.
Yltä päältä kastuin,
Kun ma kovin sousin,
Sillä varsin varmaan
Innolla sen tein;
Maalle sitten astuin,
Nurmikolle nousin,
Taluttaen armaan’
Sivullani vein.
Lämmin oli ilma,
Päivä-kulta paistoi,
Hyttysparvi huiski,
Ilmass’ survoen;
Hymyellen Hilma
Mansikoita maistoi, –
”Kuule Aatu,” kuiski,
”Nyt on hupainen!”
Peipponen se puussa
Hilpeästi hääri,
Kiiruhteli kesän
Askareissansa;
Silpoja ol’ suussa
Niistäpä hän kääri
Pienokaisen pesän
Poikasillensa.
Heleästi helkki
Lintuin kuorolaulu,
Myöskin puron tahti
Tuotti huvia;
Vienosesti välkki
Luonnon sulo-taulu,
Laineheton lahti,
Täynnä kuvia.
Taiten sitten taittoi
Hilmaseni hieno
Ruususia rannan
Kauno-kädellään,
Seppeleeks ne laittoi,
Virkkaen näin, vieno:
”Sulle, Aatu, annan
Muistoksi nyt tään!”
Sepä huvihetki
Sielussani säilyy,
Muistosta ei multa
Murene se pois;
Riemullisin retki
Edessäni häilyy,
Kuin sam’ aika-kulta
Vielä nytkin ois.


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.