Unten aurinkomailla

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unten aurinkomailla.

Kirjoittanut Immi Hellén


Pien’ Pentti kun illoin silmät sulkee,
hän aurinkomaille unten kulkee.
Hän seurassa on kesäystäväinsä,
ja unissa kaikki käypi päinsä.
Häntä muurahaisvaljakko kiidättävi,
yli leinikköniityn liidättävi.
Tuhat perhoa häntä vaunuissa kantaa
päin purppuranpunaista taivaanrantaa.
Kesäpääskynen hälle suikkaa suuta
ja paljon, niin paljon kaunista muuta.
– Me muistamme kaiken – toukka haastaa
ja nostaa niin iloisna päätä maasta.
– Et konsaan polkenut pienempätä,
vaan autoit, miss’ oli hengenhätä. –
Ne tulevat kaikin: pääskyt ja kertut
ja kimalaiset ja leppäkertut.
Ne kruunaavat Pentin kuninkaakseen.
Koko luonnon ne antavat hälle maakseen.
Elo, ankara, suo hänen haaveilla niistä.
Oi, ällös sen poikasen kruunua riistä!


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.