Unten aurinkomailla
| Unten aurinkomailla. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Pien’ Pentti kun illoin silmät sulkee,
- hän aurinkomaille unten kulkee.
- Hän seurassa on kesäystäväinsä,
- ja unissa kaikki käypi päinsä.
- Häntä muurahaisvaljakko kiidättävi,
- yli leinikköniityn liidättävi.
- Tuhat perhoa häntä vaunuissa kantaa
- päin purppuranpunaista taivaanrantaa.
- Kesäpääskynen hälle suikkaa suuta
- ja paljon, niin paljon kaunista muuta.
- – Me muistamme kaiken – toukka haastaa
- ja nostaa niin iloisna päätä maasta.
- – Et konsaan polkenut pienempätä,
- vaan autoit, miss’ oli hengenhätä. –
- Ne tulevat kaikin: pääskyt ja kertut
- ja kimalaiset ja leppäkertut.
- Ne kruunaavat Pentin kuninkaakseen.
- Koko luonnon ne antavat hälle maakseen.
- Elo, ankara, suo hänen haaveilla niistä.
- Oi, ällös sen poikasen kruunua riistä!
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.