Urheilupakinaa Helsingistä

Urheilupakinaa Helsingistä Kirjoittanut tuntematon, nimimerkki Aiva'

Urheilupakinaa Helsingistä.

	Tässä kohtaa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty.
	Voit auttaa Wikiaineistoa lisäämällä kuvan.

Sunnuntaina katselimme maaottelua. Jäähockey, suomalaisten jääkiekkopeliksi ristimä kapalolapsi, sai ensikerran olla kiistan aiheena Suomen ja Ruotsin välisessä voimain mittelyssä. Viikon verran outoa peliä harjoitelleet maamiehemme saivat vastustajikseen tottuneen, tosin maassaan toisluokkaisen ruotsalaisjoukkueen, joka suuremmitta ponnistuksitta suoriutui voittajana. Muutamat jääpalloilijamme ottivat huolekseen joukkomme kokoonpanon, viivähtivät muutamina iltoina vähän kauemmin Pallokentällä ja lupasivat vastata maaottelusta. Ruotsalainen Abbe Jansson, joka oli saapunut viikkoa ennen ottelua kaupunkiin, opetti heille hockeyn alkusääntöjä ja pojat tunkivat nopeassa ajassa päähänsä kummalliset paitsiotilanteet, pääsivät jotenkuten selville pelin tarkoituksesta ja olivat muutaman päivän kuluttua valmiit pelaamaan kansainvälisen ottelun. — Yleisö kaikkeen uuteen innostuneena saapui runsaslukuisena seuraamaan ottelua, joka suoritettiin illalla klo puoli 19 Töölön Pallokentällä vartavasten laitetun sähkövalaistuksen luodessa keltaista hohdettaan yli kiiltävän jääpeitteen. Ruotsalaiset olivat alusta alkaen ylivoimaisia. Meikäläiset pelasivat sekapäisyyden rajamailla, huitaisivat tosin innokkaasti isoilla mailoillaan kumikiekkoa kohti toisten maalia, mutta kummastuttavan usein, ainakin kasvojen ilmeistä päättäen, kolahti se omaan pömpeliin. Lilja, HPS:n maalivahti jalkapallossa lauloi tällä kertaa — ihme kyllä — sooloa epäonnistumisissa, heittäytyi kohti lähestyvää kumipalasta urhoollisesti silmät kiinni ja tunki päänsä umpimähkään terävien luistimien sekaan, mutta kun herättiin, oli ruotsalaisilla taas yksi maali lisää. Peli päättyi 8—1 vieraiden hyväksi.

Samana päivänä nähtiin todella hyvää jääpalloa kaupunkiottelussa Viipuri-Helsinki. Pääkaupunkilaisenakin täytyy tunnustaa, että viimeksimainitun voitto oli epäoikeutettu. Tasapeli tai ehkä vielä paremmin viipurilaisten johto olisi paremmin vastannut pelin todellista kulkua. Mutta yleisö oli tietysti mielissään, vaikka jokainen varmaan sisimmässään myönsi Viipurin paremmuuden. Riidanalainen lopputulos virallisesti 1—0 Helsingin hyväksi. — Yksityisistä pelaajista pelasi mielestämme parhaiten täkäläinen, Helsingin joukkueen maalivahti, juutalaisnuorukainen Leffkovitsch, jonka mainiolle torjumiselle ja rohkeille syöksyille on annettava tunnustus. Ilman häntä olisi viipurilaisten ylivoimaisuus saanut kouraantuntuvamman ilmaisun.

Maanantaina oli uusi ottelu jääkiekossa. Nyt jo „kokeneet” suomalaiset pystyivät muutetulla joukkueellaan huomattavasti parempaan peliin lopputuloksen muodostuessa enemmän siedettäväksi ja sulatettavaksi. Pojat saivat jotain juonta peliinsä ja edellisen päivän hajanaisuudesta ei ollut enää niin paljon jälella. Sunnuntaina pelokkaan kalvakkoina pelialueella seisseet pelaajamme uskaltautuivat jo järkiperäisesti hyökkäämään, joka suurelta osalta vaikutti päivän pienemmän maalitappion. Ruotsalaisten ansaittu voitto 3—1. — Illalla oli juhlatilaisuus KIF:n huoneustossa vieraille. Ruotsalaiset saivat mitalleja ja muistolahjoja sekä ennenmainittu, molempien otteluiden erotuomari ja suomalaisten opastaja A. Jansson kultaisen rannekellon. —

Lauantaina klo 13.10 lähtivät olympialaisedustajamme Helsingin asemalta kohti St. Moritzia. Kokolailla runsaslukuinen yleisöjoukko oli kokoontunut hyvästelemään poikiaan. Varmoina ja tyyninä katsoivat miehet viimeisen kerran vaunun akkunasta saattavaa yleisöjoukkoa, joka reippain hei-huudoin toivotti onnea pitkälle, vaativalle matkalle, jolta Suomen kansa odottaa paljon. Sinne häipyi Matti Raivion naama usvaisen junalasin taakse, sinne peittyivät Esko Järvisen hymyilevät kasvot, sinne menivät Suomen pojat. „Palaa kilven kanssa tai sen päällä!” Jos ei voittajana, niin ainakin kunniallisesti taistelleena.

Savuava pikajuna katosi ensimmäiseen mutkaan. Me jäämme odottamaan.

Aiva.

Lähde: Urheilupakinaa Helsingistä. Sisä-Suomi, 2.2.1928, nro 26, s. 4. Kansalliskirjasto.