Uskollisuus
| Uskollisuus. Kirjoittanut Thomas Friman |
Yksi pakanallinen kuninkas käsketti luoksensa saattaa Ristityin piispan; ja vaati häneltä, ettäpä kieltäisi uskonsa ja tois uhrin epäjumalille. Vaan piispa kaikella siveyellä vastais: ”Kuninkas! sitä en voi tehä. Kuin? sanoi silloin vihastunut kuninkas; etkös tieä, että elämäsi on vallassani ja minä voin sinun ylänantaa kuolemaan? Yksi silmänräpäys, – ja sinua ei ole.
Sen tieän! vastasi piispa! ”vaan salli, kuninkas, jutella sinulle yksi vertaus, ja tehdä yksi kysymös päätökseksi. Kuvaa itsellesi, että yksi uskollisimmasta palveljoistasi sattu vihollistesi käsiin, ja he kaikella tapaa ahkeroitsivat saattaa häntä sinulle uskottomaksi ja pettäjäksi. Vaan koska uskollinen palveljasi oli muuttamaton ja järkähtämätön uskollisuuessansa, niin viholliset riisuivat hänen päällänsä vaatteet, ja pilkalla, alastoina ajovat luontansa. Sano, kuninkas, kuin hän tulee sinulle, etkös anna hänelle parahimmat vaatteistasi, ja etkös palkitse hänelle hyvän kärsimisen kunnialla ja kiitollisuuella? Kylläpä niin, vastasi kuninkas, vaan kuinkas, ja missäpä tämä tapahtuis?
Sillon hurskas piispa vastasi: ”Kuninkas! Sinä voit riisua päältäni tämän maallisen vaatteen....... Vaan Herrani verhoiltaa minun uuteen, parahimpaan......
Voinkos minä niin paljon säästää tätä ettäs tämän kautta ylenantaa sinulle uskollisuuteni?
Sillon kuninkas sanoi. ”Mene, minä lahjotan sinulle elämän.
Lähde: Suomi 5.6.1847.