Uskon sanat (Bergman)
| Uskon sanat. (Schiller.) Kirjoittanut Friedrich Schiller |
- Teille sanaa kolme ma mainitsen,
- Joit’ ihmiset useinki käyttää,
- Niiden alku ei oo ulkopuolinen,
- Sydämenne ne totehen näyttää,
- Se ihminen arvotta aivan on,
- Joka näihin sanoihin luottamatt’ on.
- On vapaaksi luotu ja vapaa on
- Inehmo, kahleissa vaikk’ oisi,
- Jos roistojen huuto päinvastoinkin on,
- Työt hullujen epäystä toisi.
- Kun kahleensa murtavi orja, äl’ vaan
- Sit’ enemmän pelkää kun vapaatakaan.
- Ei siveys hokua ainoastaan
- Oo – ihminen harjoittaa voipi
- Sitä – jos hän ei oikeass’ ain olekaan,
- Taivaallist’ hän tavoittaa voipi.
- Usein mit’ ei viisahat ymmärräkään,
- Mieli lapsen on taipuva tekemähän.
- Ja Jumala on, tahtons’ pysyvä on,
- Jos kuinkakin ihmisen muuttuu,
- Luoja ijäinen on, asuntons’ rajaton,
- Muilta korkein viisaus puuttuu,
- Ja, kun vaiheita kaikkiall’ maailmass’ on,
- Hän yksin on vaiheissa muuttumaton.
- Näitä kolmea sanaa nyt muistelkaa,
- Niist’ muitaki huomauttakaatte,
- Vaikk’ eivät ne ulkoa alkunsa saa,
- Tunteenne niit’ uskomaan saatte.
- Se ihminen konsan’ ei oo arvoton,
- Joka näihin sanoihin luottava on.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 18.1.1873.