Uskon sanat (Bergman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uskon sanat.
(Schiller.)
Kirjoittanut Friedrich Schiller


Teille sanaa kolme ma mainitsen,
Joit’ ihmiset useinki käyttää,
Niiden alku ei oo ulkopuolinen,
Sydämenne ne totehen näyttää,
Se ihminen arvotta aivan on,
Joka näihin sanoihin luottamatt’ on.
On vapaaksi luotu ja vapaa on
Inehmo, kahleissa vaikk’ oisi,
Jos roistojen huuto päinvastoinkin on,
Työt hullujen epäystä toisi.
Kun kahleensa murtavi orja, äl’ vaan
Sit’ enemmän pelkää kun vapaatakaan.
Ei siveys hokua ainoastaan
Oo – ihminen harjoittaa voipi
Sitä – jos hän ei oikeass’ ain olekaan,
Taivaallist’ hän tavoittaa voipi.
Usein mit’ ei viisahat ymmärräkään,
Mieli lapsen on taipuva tekemähän.
Ja Jumala on, tahtons’ pysyvä on,
Jos kuinkakin ihmisen muuttuu,
Luoja ijäinen on, asuntons’ rajaton,
Muilta korkein viisaus puuttuu,
Ja, kun vaiheita kaikkiall’ maailmass’ on,
Hän yksin on vaiheissa muuttumaton.
Näitä kolmea sanaa nyt muistelkaa,
Niist’ muitaki huomauttakaatte,
Vaikk’ eivät ne ulkoa alkunsa saa,
Tunteenne niit’ uskomaan saatte.
Se ihminen konsan’ ei oo arvoton,
Joka näihin sanoihin luottava on.

J. A. B[ergman].


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 18.1.1873.