Uskovaiset

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uskovaiset.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Uskovaiset usein valittavat:
»Mailm’ on paha sekä syntinen.
Erillään on elettävä siitä,
Ett’ei koituis hukka sielullen.«
Näin he valittaa, mut minä mietin:
Mailmakin on Luojan laatima;
Toinen puu on suora, toinen käyrä,
Oma kauneus on kummalla.
Toinen vuor’ on jyrkkä, toinen luisu,
Harja kummankin on pilviin päin;
Toinen virta vuolas, toinen tyyni,
Kumpikin käy mereen vierähtäin.
Ihmisetkin ovat monenlaiset
Muodoltansa että lahjoiltansa.
Kaikkein kehnoimmallakin myös sentään
Jotakin on hyvää povessaan.
Oi niin kaunis ompi Luojan taivas
Ja niin kaunis ompi Luojan maa.
Pahan rinnalla on paljon hyvää,
Paljon ylvästä ja ihanaa.
Siks’ en mailmaa kuohuavaa kammo,
Siell’ on taistoa ja elämää;
Miss’ ei luulis, piilee puhtahinta,
Helohelmi ilmi välkähtää.


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.