Uskovaiset

Uskovaiset. Kirjoittanut Irene Mendelin

Uskovaiset usein valittavat:

»Mailm’ on paha sekä syntinen.

Erillään on elettävä siitä,

Ett’ei koituis hukka sielullen.«

Näin he valittaa, mut minä mietin:

Mailmakin on Luojan laatima;

Toinen puu on suora, toinen käyrä,

Oma kauneus on kummalla.

Toinen vuor’ on jyrkkä, toinen luisu,

Harja kummankin on pilviin päin;

Toinen virta vuolas, toinen tyyni,

Kumpikin käy mereen vierähtäin.

Ihmisetkin ovat monenlaiset

Muodoltansa että lahjoiltansa.

Kaikkein kehnoimmallakin myös sentään

Jotakin on hyvää povessaan.

Oi niin kaunis ompi Luojan taivas

Ja niin kaunis ompi Luojan maa.

Pahan rinnalla on paljon hyvää,

Paljon ylvästä ja ihanaa.

Siks’ en mailmaa kuohuavaa kammo,

Siell’ on taistoa ja elämää;

Miss’ ei luulis, piilee puhtahinta,

Helohelmi ilmi välkähtää.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.