Utopia
| Utopia. Yleisöltä. Kirjoittanut Elvira Willman-Eloranta |
Koska nykyään kirjoitetaan ja puhutaan, paljon avioliittokysymyksestä ja vapaasta rakkaudesta tahdon esittää ohjelmani, joka ei juuri ole imeväisiä varten.
Ensiksi julistan, että naisen tehtävä yhteiskunnassa on olla äiti.
Toiseksi väitän, että naisemansipatiooni on ohimenevä liike, joka murrosaikoina on pantava ensi sijaan, historiallisesti normaalisempina aikoina on joutuva toiseen sijaan. Sitten lisään, että oikea naisliikkeen edistäjä kaikissa parannushommissaan tarkoittaa naisen korottamista äitinä.
Sitten minä ja’an nykyiset rakkauden (sukupuolielämän) palveluksessa olevat naiset kahteen ryhmään, niihin, jotka vastaanottavat yhteiskunnan sairaalloisuudet (henkiset ja fyysilliset), jotka ovat suojeleva ainesta yhteiskunnan rakkaus-laboratooriassa, nimittäin prostitueeratut naiset, joiden arvo on minus – ja naimisissa oleviin naisiin, joiden arvo on plus ja joiden tehtävä on synnyttää, silloin kun prostitueeratut naiset hävittävät.
Molemmat naisryhmät ovat riippuvaiset miehistä, kuin maa-orjat isännistään.
Prostitueerattujen naisten menestys riippuu heidän kauneudestaan, viehätys taidostaan j. n. n, naidun naisen menestys muista ominaisuuksista, mutta aina subjektiivisesti riippuvina sen miehen mausta, johon heidän onnistuu yhtyä – siis – ei kenelläkään naisella voi olla absoluuttisesti persoonallista merkitystä niinkuin miehellä, vaan sukupuoli olentoina heidän täytyy aina mukaantua miesten mukaan.
Siis siittämistyössä palvelevat naiset ovat vain välillisesti, miesten kautta yhteiskunnallisia olentoja. Vaan välittömästi suojattomat ovat aviottomain lasten äidit ja poikkeusasemassa ovat naiset, jotka eivät ole joutuneet naimisiin.
Moraalisesti katsottuna, ovat naisilla siis kaikki mahdollisuudet mielitekoihin ja kaikki vaarat orjuuteen nykyisessä avioliitossa.
Jos mies on heikko on naiselle vapaus tulla hänen hallitsijakseen ja olla täyttämättä velvollisuuttaan yhteiskuntaa kohtaan, siis synnyttämättä kyllin lapsia. Lisäksi hän voi tehdä turhaksi sekä miehen aatteellisen että aineellisen työn – jos mies hallitsee vaimoaan, on hänellä mahdollisuus itsevaltaisuuteen. Molemmin puolin ei voida asettaa rajoituksia.
Lisäksi voi naimakaaressa olla vielä kaikenlaista heikkouksia omistusoikeuden suhteen ja itse avioliitossa voi olla käytännöllisiä epäkohtia, rahan, lasten, velkojen suhteen j. n. e.
Sitten eräs seikka. Nykyisiä naisia ei ollenkaan makseta heidän työnsä mukaan. Tohtorinnalla, jolla on kolme neljä lasta maksetaan paljon suurempi palkkio joka lapsesta kuin työmiehen vaimolle jolla on seitsemän lasta, ja aviottomain lasten äidelle ei makseta palkkaa ollenkaan.
Ja vielä eräs seikka. Yläluokassa rehottaa nautinnonhimo, joka johtaa lapsettomuuteen. Alaluokkaa rasittaa liika lapsijoukko ja köyhyys.
Molemmin puolin on epäkohtia.
Tarkastakaamme ehdotustani.
Jokaiselle täysi-ikäiselle miehelle olisi pantava lapsenvero kuin henkiraha hänen tulojensa mukaan. Nämät valtionvarat käytetään eläkekassana lasten ja lasten äitien elatukseksi.
Joka miehellä, joka maksaa tällaisen veron, on oikeus verifieerata (naida laillisesti) nainen, joka valtiolta saa sen mukaan lapsen eläkettä, kuin hänen lastensa verifieerattu isä on maksanut veroa – kuitenkin niin, että lapsen eläke on sama joka lapselle. Siis lasten luku on riippuva maksavan isän veroäyrien lukuisuudesta. (Tämä ensi tilassa. Voimme ajatella asiaa vielä vapaammalta kannalta).
Tämän eläkkeen saa vaimo siksi, kunnes lapsi on täyttänyt määrätyn ikävuoden ja jonka jälkeen hän saa oman eläkkeen – (kuin esim. leskien eläkekassasta).
Täten pakotetaan kaikki miehet täyttämään velvollisuuttaan lapsen elättäjänä yhteiskunnassa.
Toiseksi niille naisille jotka eivät synnytä lapsia, ei makseta eläkettä. (Poikkeus myötäsyntyneen – myöhäisemmän sterillisyyden tapauksessa – apukassoista on silloin nainen saava apua). – Naisilta, jotka tekevät miestyötä on poikkeus asema saaden maksua työstään.
Prostitutsiooni häviää. Naiset eivät tahtoisi, elää ilman lapsia, sillä eläkettä ei ole niillä silloin, ja toiseksi, kun miehet pakoitetaan maksamaan lapsen eläkettä, niin he käyttävät ennemmin hyväkseen oikeuttaan – siittää lapsia – kuin että he nauttivat rakkaudesta vaativat ylimääräisillä menoilla.
Avioliitto-ero myönnettäisiin yhteisestä sopimuksesta – toki vuoden miettimisajalla. Eronnut vaimo saa yhä edelleen valtion eläkkeen. Jälkimäinen vaimo saa uuden eläkkeen – niin pitkälle kuin veroäyrien mukaan miehellä on oikeus pitää lapsia. – Ylimääräisiä lapsia saa mies ylläpitää yksityisomaisuudellaan. Aviottomat lasten äidit saavat eläkkeen ylimääräisistä eläkekassoista.
Lapset pääsevät äidin huostaan, jos ei laki katso häntä kelvottomaksi niitä kasvattamaan.
Lapsen eläke ja hänen oma eläkkeensä on hänen yksityisomaisuutensa. Mies on velvoitettu maksamaan perheessä vaan omasta puolestaan, jos hän siinä asuu. Lapset ja vaimo hoitavat itse itseänsä.
Jos mies ei erotessa voi luopua lapsistaan, sopikoon niistä vaimonsa kanssa tahi määrätköön pahimmissa tapauksissa niistä laki.
Prostitutsooni olkoon lain vastainen.
Naisten äidillisyys asetettakoon kaikkein korkeammalle.
Lähde: Työmies 6.5.1904.