Uuden Vuoden Aamuna

Wikiaineistosta
Uuden Vuoden Aamuna.

Kirjoittanut Johan Bäckwall


Jo puoliyöstä alkanut on aamu armas,
Mut synkeydessä on ollut maa ja taivas;
Se kuuki, ei se lainavalollansa tuonut
Sen loistehen, kun oisi aurinko jo luonut;
Ja tähdet kaukaset, jos oisit aurinkoita,
                 Ne yötä eivät voita.
Jo yöhön jäänyt, loppunut on vanha vuosi,
Nyt yöstä valkenevi meille aamu uusi;
Se armas on idässä loistanut jo muille,
Ah, riemusa on uusi koittonsa nyt meille!
Mut sumut, jotka tuolla ovat valon tiellä,
                 Ne vanhat ovat vielä.
Ja muistot kanss’ ajasta nyt jo juossehesta,
Ne monikirjavina hiiluvat sumuista;
Mut yhtehen ne luottuvat sen toivon kanssa,
Kun armas aamu herättävi koitollansa.
Ja eikö syty sulo, into sydämessä
                 Nyt aamun koittaessa?
Jo aika on hyvästi sanoa nyt yölle,
Jo aamukullan koitto kehottavi työlle,
Jo vuoret kaunistaa se armas nyt helolla,
Jo laksohinki nyt se tunkeuu valolla;
Ja voi nyt! – eihän sitä Suomessa nyt liene
                 Kun aikansa ei tienne!
Mut kuule! nyt jo juhla-aamun kellot soivat,
Ne äänet Suomen vuoret, laksot nyt samoovat;
Mut soivatko ne Suomessa jo – hauta-soiton
Ja ilmottavatko ne nyt jo kuolon voiton,
Jo ensimäisen uuden aamukoiton tullen –
                 Ne soinevatki mullen!
On pyhä temppeli, se Suomelle on omistettu,
Se on jo auringon valolla kaunistettu,
Se nyt kimaltelevi tuolla korkialla
Jo niille’ki, kun ovat laksomailla;
Sen juhla-kellot soivat käskyn kuullaksemme
                 Ja sinne tullaksemme.
Ne kutsuvaiset äänet ovat isänmaamme,
Ne temppelissä vaativat pyhän valamme,
Totuuden hengellä sydänten pyhityksen
Ja tahdon, voiman, mielen, kielen kilvotuksen
Nyt täyttämään jo kaikki pyhät velvotukset,
                 Ne Suomen vaatimukset.
Ken, Suomi, tulis’ sulle kovakorvaseksi,
Ken lapsistasi saisi valapattoseksi,
Ken kylmentäisi, Äiti, lapsen hellän mielen,
Ken ylönkatsosi sen Suomen sulo-kielen;
Jo kellot soinevatki hellä – hauta-soiton,
                 Jo hälle kuolon voiton.
Mut siunattu sä Suomen armas aamu uusi!
Ja siunattu nyt Suomessa sä uusi vuosi!
Jo aurinkoki saapi kirkkahamman koiton,
Sumuilta häilyviltä valkeus jo voiton;
Ja toivo luo jo mielet armahammat,
                 Jo muistot sulosemmat.

[Johan] – [Bäc]kw[all]. –


Lähde: Joukahainen: ströskrift, utgiften af Österbottniska Afdelningen. 1845. Andra Häftet. Helsingfors.