Uuden vuoden virsi
Ulkoasu
Uuden vuoden virsi Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Kulunut on laasti vuosi,
- Vuosi armon aikoa;
- Käännymme, Jumala! luokseis
- Mielin: meitä armahda,
- Meille lempeä ole’,
- Anna kaikki, ku rikottu
- Oli, olla unhotettu
- Jälle, Jeesuksen nimeen.
- Kostamahan jos sä, Herra,
- Rupeaisit, ken-hän lie
- Viatoin? Ken joka kerran,
- Kun hän rikkoi, tietänee?
- Yhden vaan me tiedämmä
- Ett’ yks’ on sovittamassa,
- Sinä sille säästämässä,
- Meidät joka-ainoan.
- Tuhansittain armostasi
- Sua, Herra! kiitämmä;
- Viisahass’ on neuvossasi
- Hyvämme ja huonomme.
- Mukahan jos mielemme
- Kaikk’ olisit antanunna,
- Min olimma pyytänynnä.
- Voi onnettomuuttamme!
- Mikä miellyttääpi meitä?
- Himojamme seurata’;
- Mutta päiviä pimeitä
- Annoit ynnä selkeitä.
- Missä mieli paisuvi,
- Surun sinne annat tulla:
- Vaan murehen murrettua
- Laitat lohdutuksesi.
- Kuritukses anna haavat
- Parata, ett’ antamas
- Ottamaiski kartuttavat
- Uskoa ja toivoa;
- Uusi vuosi siunoa,
- Että harvemmilla, Herra!
- Synnillä olisi, kerta
- Senki meiltä lähteissä.
- Elämämme kiiruhtaapi
- Joka-päivä maalihin;
- Tuon kuin viimen ennättääpi,
- Ota meidät luoksesi.
- Miss’ ei vuosia enää
- Lueta, mikään ei muutu,
- Ilon vaan, mik’ eipä puutu,
- Annat uskovaisille.
- Yks’ on ku pysyy iäti;
- Taivossa ja päällä maan
- Turvaa antavi vakaasti,
- Jumala! sanasi vaan.
- Osaksemme suo’ sä se,
- Varaksemme riemunamme,
- Huviksemme tuskissamme,
- Kallihimmat helmeksemm’.
- Äläs anna sen kadota
- Meiltä, Herra! milloinkaan;
- Ennen kaikki muu hajota
- Niinkun tahtonet sä vaan.
- Kansa siunoa ja maa,
- Meidät uskoss’ yhdistä sä;
- Viisaudess’, armoss’, iässä,
- Uunna vuonna kartuta!
Lähde: Suomen Julkisia Sanomia 3.1.1859.