Uudenvuoden-tervehdys maaemolle

Uudenvuoden-tervehdys maaemolle. Kirjoittanut Hjalmar Procopé

Suomentanut Osku Velho.

Maaemo vanha, yhä jaksatko

ikuista kiertokulkuasi jatkaa?

On vuosi mennyt – tuossa seisot jo

ratasi päässä miettein uutta matkaa.

Kuin sadun juutalaisen kulkea

sun täytyy, hellettään kun päivö valaa,

ja samaten, kun avaruudessa

yön tuhantiset tähtisoihdut palaa.

Radalles merkkejä et rastinut,

miss’ suurten tapausten sattui tiima: –

»Persepolis on tässä palanut,

täss’ oli Waterloo ja täss’ Tsusjima» –

Yks sulle tuo! Trafalgar-torilla

saa kerran muinaisesineitä kaivaa.

Kaupunki ollut liekö Nevalla,

se pulma tutkijoille tuottaa vaivaa.

Sun loistes työ on vain kuin kuplanen,

min kantaa päällään valtameren vesi.

Kanuunain pauke mit’ on verraks sen,

kun ulvoo lieskat sinun uumentesi.

Siell’ lämmittäjäs joka päivä, yö,

uuneihin syytää hiiltä määrää vailla.

Niin tasaisesti koneet siellä lyö –

Mut onnea! Jo uusi vuos on mailla.

Nyt matkaan taas! Sä jatkat kulkuas,

kuin monet seuraplaneetat ja veljet,

ja hymyilet, kun huomaat loisellas

sä sanat suuret, atleettien eljet.

Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.