Uudenvuoden yö 1719
| Uudenvuoden yö 1719. Kirjoittanut Eero Eerola |
- Oli heitetty Suomi, sen iso-viha vei,
- nyt Norjan rannoilla oltiin,
- mut Trondhjemin linnaa saatuna ei,
- Tydaleniin tuosta jo tultiin.
- Oli tullut käsky: »Nyt kotihin päin
- yli tunturin päästävä näin!»
- Armeijaansa Armfelt johdattaa,
- noita rippeitä Suomen joukkoin,
- sata virstaa ryysyiset miehet saa
- yli tunturin kahlata, loukkoin
- sen paukkuissa hurjinta pakkastaan
- ja vyörytellessä lumiaan.
- Jo Öisandjärvellä yövytään,
- jäätönkänä on joka miesi,
- ei puuta, ei pensasta missäkään,
- ei lämmintä tarjoo liesi.
- Kas! Kiväärinperät jo poikki on,
- ja niistä ne laittoi nuotion!
- Mut pakkanen satoja, urhoja kaas’,
- lumi peitti me tunturin yöhön,
- ja vihdoin päivä kun valkeni taas,
- taas toivottomuuden työhön:
- »Oi, suomalaiset, nyt kotihin,
- yli tunturin, yli tunturin!»
- Se Suomen armeija onneton
- se oli nyt tunturin vanki,
- kun horjahti jalka ponneton,
- pian kattoi miehen hanki.
- Kera kevähän vasta ne löyttihin.
- Niin harvat pääsivät kotihin.
Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.