Uudenvuodenyönä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uudenvuodenyönä

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Ajanvaihdantatyössä,
ajastaika uusi,
älä oveeni lyö sä.
En kolkutteluusi
minä herää yössä.
Ajan osoitin kääntyy,
en kulje sen mukaan.
Miten vuoteni sääntyy,
sitä tiedä ei kukaan,
mihin jalkani nääntyy.
Oman aikani myötä
minä matkaan lähden.
Jo näyttää yötä
säde kohtalon tähden.
Sydän, kupees vyötä!
Elon vihreät polut
sua vietteli kerta.
Ohi niiden jo solut,
päin aavaa merta
joen pyörteissä joiut.
Käsi ihmisen siellä
ei voi sua auttaa.
Meri saa sinut niellä,
ei venhettä, lauttaa.
Nyt oot menotiellä.
Et tunne sa majaa,
et lämmintä liettä.
Sua kohtalos ajaa
tienviitoitta, tiettä.
Ratas kohtaa rajaa
ajanjakson ei uuden,
yli vuosien kulkee.
Meri ajattomuuden
jo sun puoliksi sulkee,
syli rajattomuuden.
Myös mulle se hohti,
elon punainen viini.
Käden kurkoitin kohti,
mut siemauksiini
joku myrkkyä johti.
Lie arpa se parhain
kuvat pettävät heittää
elon kauniiden harhain.
Elonvirtani peittää
meri liianko varhain?
Minä kääntää tahdoin
ajan hiekkakellot.
Mitä ma mahdoin?
Ajattomuuden vahdein,
meri, vastaani vellot.
Kuka vuoden uuden
vois minulle antaa?
Kuka vois minut kantaa
merest’ ajattomuuden
päin elämän rantaa?


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.