Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta

Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Uudesta suomalaisesta Virsikirjasta.

Tämän nimellisellä aineella löytyy Suomettaren 80 n:a kirjoitus, joka aihomalla mainitsee suomalaisen Virsikirja-komitean toimialasta sekä seuraa erään komitean jäsenen parannettu virren ehdotus, sisältö otettu vanhan Virsikirjan 60:stä n:sta. Mainittun parannetun virren ehdotuksen perusajatus näyttää olevan Herralta rukoilla ilman muutosta (poudasta sadetta.) No niin! Luomis-raamatun Moseksen 1 kirj. 1 luk. 31 värssystä löytyy luettaa: "Ja Jumala katsoi kaikkia kuin hän tehnyt oli, ja katso ne olit sangen hyvät." Kuin Jumala on katsonut hyväksi luonnon valtakunnalle eli luonnon järjestykselle antaman ominaisen lakinsa ja toimitusalansa, elköön sitä ihmiset pyytäkö ylönluonnollisella tavalla liitoksistansa luopumaan eli poikkeuksia tekemää; kuin semmoiset toiveet ei kuitenkaan taida toteuutua, jotka menee säännöllisestä piiristä ulommaksi. Millä tavalla semmoiset rukoukset pitäin tunteman kuulluksi, kuin ne usiasti tulee erityisilta henkilöiltä käymään vastakkaan? Esim. yhtaikaa toinen saattaa rukoilla sadetta sentakia ettei ylevilä mailla olevat kasvinsa poudan tähden kuivuisi, toinen saattaa rukoilla poutaa että alavilla mailla olevia kaskiansa ja soitansa saisi paloksi. Senkaltaisia toivon lauseita kyllä usein kuullaan yhteisessä puheessa. Ihmis-velvollisuus lienee tytyä osaansa hiessä ahkeroita viljelemaan luonnon valtakunnassa löytyviä välikappaleita, siinä järjestyksessä kuin niiden määrätty vaikutuslaki perustaa: omituisen lakinsa alaisena näyttää luonnon valtakunta tarjoovan ihmis-ahkeruudelle niin laajan työalan ettei pitäisi oleman syytä pyytää niiden säännöstänsä poikkeamisella harjoitusalan lisäystä.

Ihminen, jonka Jumala on hengen puolesta luonut kuvansa jälkeen, viisauden, tahdon, pyhyyden, jumalan kunnioituksen ja ylistyksen suhteen, harjoittakoon ominaista hengellistä velvollisuuttansa hengen-maailman piirissä, ja siten muodostakoon Jumalan palveluksensa käytännön; johonka mahtaa kuulua kirkkovirtten sisältökin. Vai vieläkö Suomen kansan yleinen käsitys- ja mielikannatteen sisältö eli uskon heikkous luonnostansa vaatii syömään kaalia, jotta kirkkovirsiä vielä sopii muodostaa edellä mainitun ehdotuksen luonnottomaan periajatukseen?

Maamies

Lähde: Hämäläinen 28/4/1865