Uudisraivaaja
| Uudisraivaaja. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Kaukana saloinen sauna,
- jonne ei polku tuo,
- kanna ei vieraan kauna,
- ei osu ystävä luo.
- Ympäri korpi aava,
- katseen kantamaton,
- johonka haihtuu haava
- iskemä inehmon:
- pieni kuokittu tilkku
- hallaisen halmemaan,
- ensi vihanta pilkku
- kohdussa korven raan.
- Taisto ankara, armon
- saamaton, antamaton,
- mittelö miehen tarmon
- kanss’ iki-sankeikon.
- Viikot, vuodet ne verkkaa
- kulkevat kulkuaan;
- raataja raataa ja perkkaa
- pintaa pimeän maan.
- Korven rannalt’ ei raiku
- naapurin kirveen käy,
- naapurin kasken haiku
- silmän siinnolt’ ei näy.
- Kunne astunut jalkaa
- ihminen ennen ei lie,
- kaunis on alkajan alkaa,
- aukaista täyttäjän tie.
- Isku iskulta aukee
- auringon voittomaa;
- konsa raataja raukee,
- raataja rauhan saa.
- Korven korkean syliin
- terve, sa toukomies!
- Enteheks ihmis-kyliin
- leimahti ensi lies!
- Terve sa, jolle on maalis
- saavuttamattomat maat
- kallihimmat kuin saalis
- kaikki, min milloin saat!
- Terve sa, jolle kallein
- voitoista kangastaa
- takaa taistelo-vallein,
- joitten et saavu taa!
- Terve, kun käyt sä kärkein
- taajojen syleilyyn,
- käyt sotarinnan särkein
- valloilta yön ja hyyn!
- Saapuu voittava saatto,
- suureksi raivaa ties.
- Terve, sa voiton aatto,
- aavistus, syntyjen mies!
Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.