Uusi Prometheus

Uusi Prometheus. Kirjoittanut Emil Lindahl

Kuoro:

On vielä ihmiselon yllä yö. –

Taantumuksen julma Jupiter

kauhusyleilyynsä kaiken sulkee...

1 soolo:

Uinuuko ihminen?

2 soolo hiukan voimakkaammin:

Hän raataako ja rakastaa ja vihaa

ja iloaa kuin eläin?

1 ja 2 soolo yhdessä:

Pedon pyytehetkö: raatelu ja ruoka

ohjaa yhä ihmisaskeleita?

Faunin narrinseppelkö on vielä otsallamme?

Kuoro:

Ei, ei!

On syntynyt jo uusi Prometheus

tään eläin-ihmiskunnan keskuuteen.

Pojat:

Hän, jok’ on jumalaista, suurta sukuperää,

on tullut sekä tuonut päälle maan

tulen, taivaan lahjan,

ihmisyyden ikikaipuun kirkastetun liekin,

mi valaisee ja lämmittää ja sielut soimahan

saa korkeamman elämän ja onnen ikävästä.

Koko kuoro:

Onnenkaipuun ihmeellinen liekki,

eläimellisyyden kuonaa kuluttava kiirastuli!

Tytöt:

Sen kipinä on singahtanut miljoonien rintaan

ja sytyttänyt siellä suuren palon,

päivään-pyrkimisen pyhän vietin,

mi kannustaen käskee kamppailemaan

elämän-yön kauhistavaa hirmuvaltaa vastaan,

Pojat:

mi käskee kaatamaan ja kammitsoimaan

taantumuksen julman Jupiterin,

tuon eläimellisyyden verenkarva-pedon!

Koko kuoro:

Kerran koittava on uuden ajan aamu...

Silloin ihmisyyden päivä purppurallaan

seppelöi yön hämärässä kilvoitelleen kansan

vapauden voitonseppeleellä!

Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.