Uusi Ruotsalainen virsi, N:o 335

Uusi Ruotsalainen virsi, N:o 335. (Runebergin mukaan suomennettu.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

1.

Ihminen täällä ainakin

On matkamies, kun kaukaisiin

On maihin matkustava;

Jos kiintyä voi elohon,

Hän täällä toki vieras on,

Kotiinsa palajava.

2.

Ei hetkeksi hän aikaa saa

Pois panna käestään sauvansa;

Sillä ei lepo auta.

Hän matkalla vaan yhtenään

On iankaikkisuuteen päin,

Jon ovi ompi hauta.

3.

Jos koissani siis istunen,

Tai maasta maahan kulkenen,

Kaukana koista tuolla;

Niin määrä on se sama vaan,

Yöt, päivät sitä tavotan,

En rauhassa saa olla.

4.

Vaan kussa oon ja vaellan,

Niin tiedän aina Jumalan

Olevan yhtä tässä;

Hän varjoo kaikki retkeni,

Ja on myös minun Isäni,

Siis mikä hätä tässä?

5.

Ei ole syvyys meressä

Niin suuri, ettei kätensä

Mun sieltä voisi kantaa;

Niin autio ei erä-maa,

Ettei Hän sieltä rahtua

Einettä voisi antaa.

6.

Jos yli järvien ja maan

Hän matka-linnut matkoiltaan

Taas kotihinsa tuonee;

Mintähden voisin vapista?

Hän, joka heitä johdattaa,

Ei eksyä mun suone.

7.

Siis, kunne voinen vaeltaa,

Hän vahingoista vapahtaa,

Ja lujan avun lainaa;

Hän hädässä suo neuvojaan,

Ja puuttehessa armoaan:

Hänelle kiitos aina!

8.

Mä olen heikko, syntinen,

Vaan, Herra, tahtos jälkehen

Taivuta sydämmeni;

Ja, vaikka missä määräät tien,

Niin ohjaa armollasi sen,

Taivaaseen tullakseni.

Bqst.

Lähde: Kansan Lehti 25.4.1868.