Uusi Ruotsalainen virsi, N:o 335

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uusi Ruotsalainen virsi, N:o 335.
(Runebergin mukaan suomennettu.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


1.

Ihminen täällä ainakin
On matkamies, kun kaukaisiin
On maihin matkustava;
Jos kiintyä voi elohon,
Hän täällä toki vieras on,
Kotiinsa palajava.

2.

Ei hetkeksi hän aikaa saa
Pois panna käestään sauvansa;
Sillä ei lepo auta.
Hän matkalla vaan yhtenään
On iankaikkisuuteen päin,
Jon ovi ompi hauta.

3.

Jos koissani siis istunen,
Tai maasta maahan kulkenen,
Kaukana koista tuolla;
Niin määrä on se sama vaan,
Yöt, päivät sitä tavotan,
En rauhassa saa olla.

4.

Vaan kussa oon ja vaellan,
Niin tiedän aina Jumalan
Olevan yhtä tässä;
Hän varjoo kaikki retkeni,
Ja on myös minun Isäni,
Siis mikä hätä tässä?

5.

Ei ole syvyys meressä
Niin suuri, ettei kätensä
Mun sieltä voisi kantaa;
Niin autio ei erä-maa,
Ettei Hän sieltä rahtua
Einettä voisi antaa.

6.

Jos yli järvien ja maan
Hän matka-linnut matkoiltaan
Taas kotihinsa tuonee;
Mintähden voisin vapista?
Hän, joka heitä johdattaa,
Ei eksyä mun suone.

7.

Siis, kunne voinen vaeltaa,
Hän vahingoista vapahtaa,
Ja lujan avun lainaa;
Hän hädässä suo neuvojaan,
Ja puuttehessa armoaan:
Hänelle kiitos aina!

8.

Mä olen heikko, syntinen,
Vaan, Herra, tahtos jälkehen
Taivuta sydämmeni;
Ja, vaikka missä määräät tien,
Niin ohjaa armollasi sen,
Taivaaseen tullakseni.

Bqst.


Lähde: Kansan Lehti 25.4.1868.