Uusi aika (Pakarinen)

Wikiaineistosta
Uusi aika.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Tää aika mielen matalan ja aineen, alhaisuuden –
voineeko taata kauniimman kansoille vastaisuuden?
Tää aika sodan, sorron yö –
tää arka kaikki kultaan myö,
myö sielut, aatteet, ihanteet
ja maat ja mantereet.
Tään ajan henki kade on ja ajatuksen kuolleen,
tää aika orja mammonan, puu-veitsin kullan vuolleen,
tää aika vihan, vainon on,
jos minne katsot, lohduton
päämäärä on, kun joukkoin tie
luo itsekkyyden lähteen vie.
Tää aika hyödyn hengetön ja laumasielun raa’an,
se unohtanut ammoin on jo hengen kultavaa’an,
jos onkin raaka, säädytön,
on kärsimys sen määrätön –
se itkee, kärsii, vaikertaa,
se lohdun mistä saa?
Jo eikö aamu sarastaa voi uuden ajan armaan?
Se tuleva on kumminkin, sen tunnemme niin varmaan,
kuin päivää, iltaa seuraa yö,
yön jälkeen alkaa päiväntyö!
Uus aika milloin, milloin saat,
jo nääntyy kansat, maat!
Jos aikaa uutta viel’ ei näy, niin tulevan sen kuulee,
yks ääni, toinen heikko soi, min houreeks moni luulee,
ne ajan uuden äänet on,
on kaiku niiden voimaton,
vaan kerran voiman, kaiun saa,
ne johtaa maailmaa.
Saa henki taasen kunniaan ja ihmisyys on suurin,
käy kansat hengen lähteen luo ja imee siitä juurin,
puu ihmisyyden vahvistuu,
se nuortuu, kasvaa, suoristuu,
pään ylvään laivoon kohottaa,
se valon sieltä saa!
Jo eikö kyllin kärsitty – saa ihmissuku hukkaan,
mi joskus aina kumminkin jo ihanimpaan kukkaan
on luonut hengen, valon työn,
ja voittanut on aineen yön!
Uus aika, sua vartoaa
nyt kaikki kansat, maat!
Uus aika, onnen kestävän sä kansoille jo tuonet,
tai hetki kiitävä jos liet, niin lepohetken suonet,
ett’ ihmisyys taas hiukan vaan
sais valtaa, voimaa päällä maan!
Oi, tutkimaton ijäisyys
vie voittoon ihmisyys!

1922.


Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.