Uusien virsikirjain johdosta
| Uusien virsikirjain johdosta. Ylivieskasta, 7 p. Helmik. Kirjoittanut Isak Nevasaari |
- Kerran yksin istuissani
- Otti aate aivoihini,
- Miete mieleeni livahti,
- Tuli mulle tutkimista,
- Surumielin miettimistä,
- Jouduin tuosta tuumimahan,
- Kun mä lu’in korjattua
- Virsikirjaa oi’ottua,
- Jossa ompi Suomen kieli
- Kovin paljon korjattua,
- Että kansa kaikin paikoin
- Tuskin tuntee omaksensa
- Kieltä uuden virsikirjan.
- Outo ompi oikominen,
- Kirja kullan kääntäminen,
- Hyvä kenen viisahaksi
- Luoja teki ihmiseksi,
- Että osaa osotella,
- Herran sanaa sovitella
- Suomen kielen kuoren alla,
- Kansan lailla lauleskella.
- Vaan parempi ois’ mielestäni
- Ettei olis ottavaista,
- Tuntohomme sattuvaista
- Ihmisehen ilkiähän,
- Synnin pesään hirviähän
- Noissa kansan kirjasissa,
- Virsikirjoissa kosolta,
- En mä pidä parahana
- Sielumme myös tavarana
- Että saadaan sievistellä,
- Herran sanaa koristella
- Runomittaan mieluisahan,
- Ulkoasuun uhkeahan.
- Siten sana sotketahan
- Henki poi’es heitetähän.
- Kaikki ompi vajanaista,
- Mikä ompi ominaista
- Ihmisellä itsellänsä,
- Kuolevaisen aivon alla.
Lähde: Oulun Ilmoituslehti 6.3.1889.