Uutta kirjallisuutta (1886)

Wikiaineistosta
Uutta kirjallisuutta.
Tampere.
Kirjoittanut anonyymi


Uutterasti on tänä vuonna kirjallisuuden vainiolla työskennelty. Sitä todistaa tuo melkoinen joukko uusia kirjoja, alkuperäisiä ja käännöksiä, joka on keräytynyt kirjapöydällemme. Lehtemme ahdas tila ei salli meidän ottaa näitä kaikkia tarkastuksen alaiseksi, tahdomme vaan mainita huomattavimmat.

Köyhää kansaa. Kuvaus työväen elämästä. Kirjoittanut Minna Canth. G. W. Edlund, kustantaja 89 sivua. Hinta 1 mk. 25 p.

Suurella jännityksellä odotti kirjallisuutta harrastava yleisö rouva Canthin uusia teoksia, joista huhu jo edeltäpäin tiesi kertoa yhtä ja toista. Ei siis ole kummeksittava, että se riensi kiireesti hankkimaan itselleen tämän teoksen. Ja mitä siinä löytyi?

Minna Canth, eteväksi kansan-näytelmän kirjoittajaksi tunnettu, on tässä antaunut novellikirjallisuuden alalle ja samalla täydellisesti osoittanut voivansa hallita tätäkin kirjallisuuden alaa. ”Köyhää kansaa” on hyvin kirjoitettu novelli. Kuvaukset työväen elämästä pienempiin yksityiskohtiin saakka ovat niin todellisia, että ne väkisinkin painuvat tulijan mieleen. Nämät kuvaukset ovat surullisia, kovinkin surkeita; työväestön iloton elämä hädän aikana, ponnistukset leivän palasen saavuttamiseksi, kaikessa tässä tekijä on onnistunut erittäin hyvin. Kirjanen kaikessa pienuudessaan on mitä pontevin vastalause rautatiejuhlien ja lahjapalkkioiden ajalle.

Johdonmukaisesti ja todellisesti sujuu kertomus, mutta yksi kohta siinä on, jota emme ehdottomasti saata hyväksyä. Puutteiden, yön valvonnan, sieluntuskien ja huolien tähden kadottaa Mari järkensä. Hän tosin koettaa rukoukseen turvautua, uskoa itsensä Jumalan huomaan, mutta liiaksi on hän koeteltu; tuosta ei lähde apua. Hän tulee mielipuoleksi ja suljetaan köyhäin huoneesen. Pitääkö tällainen loppupäätös ryhtiänsä todellisuudessa? Suoraan ei sitä käy kieltäminen, mutta kuvauksessa kansan elämästä on se melkein arveluttava. Kansalla on vielä luja usko. ”Vaikka kokee, eipä hyljää Herra,” nämät Saarijärven Paavon sanat kuvaelevat täydellisimmin kansan katsantokannan tässä suhteessa. Yksityisiä Marin kaltaisia poikkeuksia voipi löytyä, mutta parin kolmen päivän kehitys ei riitä sitä todistamaan oikeaksi.

Epätoivoisuus henkii kirjasta; sitä on todellisuudessakin, samoin myös nuot ankarat sanat ”herrojen” toimista löytävät todellisuudessa vastakohtansa. Tämä kaikki antaa aihetta syvään miettimiseen, ja se tekee kirjasen tarkoitusnovelliksi, vaik ka tekijä mestarillisesti osaakin salata itsensä kertomuksen juoksussa. Hän ei pane omia mietteitään, vaan antaa itse tapausten puhua puolestansa. Kirjasen kieli on puhdasta, ulkoasu sievä.

Juho Reijonen. Vaihdokas. Kuvaus vanhan kansan elämästä. Porvoossa, Werner Söderström. Hinta 2 m. 75 p.

Siinä toinen kansan elämän onnistunut kuvaaja, joka on voittanut yleisön mitä suurimman suosion ”Kertoelmillaan”. Tämä uusi teos ei tätä suosiota vähennä. Luonnon todellinen kuvaaminen, kevyt, miellyttävä kertomatapa, tuoreutta, alkuperäisyyttä uhkuva kieli, kansan elämän ja tapojen syvä tunteminen, kaikki tämä astuu esiin tässäkin teoksessa. Kirja varmaankin saavuttaisi runsaan menekin, ell’ei ”Kertoelmiin” verraten liian kallis hinta sitä mahdollisesti ehkäise.

Henrik Ibsen. Kummittelijoita. Kolminäytöksinen perhenäytelmä. Suomentanut Elias Erkko. Tampereella Hj. Hagelberg, Hinta 1 mk. 50 p.

Tervetullut suomalaiseen kirjallisuuteen on tämä Pohjoismaiden nykyjään suurimman runoilijan teos. Tämä näytelmä kuuluu yhteiskunnallisten ”päivän polttavia” kysymyksiä koskevan näytelmätaiteen alalle, ja Ibsen siinä mahtavalla voimallaan taistelee ”kummittelijoita”, s. o. ennakkoluuloja, vanhentuneita mielipiteitä vastaan. Tätä on tavallansa pidetty ”Noran” jatkona. Rouva Alvingin on ollut käymäisillään, kuten Noran, mutta perheen ystävä, pappi Manders, palauttaa hänet velvollisuuteen Kappale antaa aihetta syviin mietelmiin yhteiskunnallisten kysymysten alalla, osoittaa mitä mätähaavoja on aikakaudessamme ja sen vuoksi kehoitamme jokaisen kirjallisuuden harrastajan hankkimaan itselleen tämän teoksen, jonka suomennoskin on ylipäänsä hyvin onnistunut. Näytelmäin sisältö ja siitä syntyvät kysymykset antaisivat aihetta pitkiin kirjoituksiin, jonka vuoksi emme tahdo siihen tällä kertaa koskea.

(Jatket.)


Lähde: Tampereen Sanomat 10.12.1886.