Siirry sisältöön

Väärä viinin jumala

Wikiaineistosta
Väärä viinin jumala.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Zeus isä, Semeles äiti on tuon pojan kaunihin, jonka
– taivahan lahjana kun suukon hän suo rypäleen –
ruusuin, myrtein kaunistaa sulotar, ja hän vielä
nyt yhä lauluiss’ on verraton, kuolematon. –
Tuonko sä vertainen, sinä henki, min kattilan höyry
luo kuni peikon? Niin, peikon on taito, mi luo
siitä, mi on elo, ruoka ja voima ja onni ja riemu,
vain häviön, rikoksen, turmion, kuolemankin.
Kerskutko, tyhmän pöyhkä, ett’ äitisi on jalo Ceres?
Käy Manalaan kuni hän siis, veli Proserpinan.
Yhtynyt helvetin peikkoon äitisi on ihan varmaan.
Vietteljä! kristallein tarjoten vain elämän
luultua vettä, sä itsesi teet valon enkeliks; mutta
sun toki ilmaisee sen siniliekki. Jo sun
henkesi – niin erilainen viinin henkehen nähden –
ilmaisee asuvan saatanan itsessäs.
Kiitos teille, mit liiton jo laaditte vastahan väärää!
Nuoret! Oikea myös pettää voi: varokaa!
Tuota te vain sulolauluin, riemuiten ihastelkaa,
vaan ei juopuen sen liekkihin heittäyten.
Synty sen äidist’ on, min taivahan leimaus poltti.
Niin elon, jonka se luo, itse se jäytävi myös,
liiaksi jos liki käy useasti sen liekkiä, josta
lämpimän saa, varoen, voiman ja terveyden.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.