Väärä viinin jumala
Ulkoasu
Väärä viinin jumala. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Zeus isä, Semeles äiti on tuon pojan kaunihin, jonka
- – taivahan lahjana kun suukon hän suo rypäleen –
- ruusuin, myrtein kaunistaa sulotar, ja hän vielä
- nyt yhä lauluiss’ on verraton, kuolematon. –
- Tuonko sä vertainen, sinä henki, min kattilan höyry
- luo kuni peikon? Niin, peikon on taito, mi luo
- siitä, mi on elo, ruoka ja voima ja onni ja riemu,
- vain häviön, rikoksen, turmion, kuolemankin.
- Kerskutko, tyhmän pöyhkä, ett’ äitisi on jalo Ceres?
- Käy Manalaan kuni hän siis, veli Proserpinan.
- Yhtynyt helvetin peikkoon äitisi on ihan varmaan.
- Vietteljä! kristallein tarjoten vain elämän
- luultua vettä, sä itsesi teet valon enkeliks; mutta
- sun toki ilmaisee sen siniliekki. Jo sun
- henkesi – niin erilainen viinin henkehen nähden –
- ilmaisee asuvan saatanan itsessäs.
- Kiitos teille, mit liiton jo laaditte vastahan väärää!
- Nuoret! Oikea myös pettää voi: varokaa!
- Tuota te vain sulolauluin, riemuiten ihastelkaa,
- vaan ei juopuen sen liekkihin heittäyten.
- Synty sen äidist’ on, min taivahan leimaus poltti.
- Niin elon, jonka se luo, itse se jäytävi myös,
- liiaksi jos liki käy useasti sen liekkiä, josta
- lämpimän saa, varoen, voiman ja terveyden.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.