Vähät soiteltavat

Wikiaineistosta
Vähät soiteltavat.

Kirjoittanut Frans Jakob Chydenius


Soitan, soitan soittoani,
Kantelettani kaputan.
Ei ole’ soiteltavani,
Suuria saneltavani.
Mitäs soitti Väinämöinen,
Lauloi laatu sankarien,
Kuinpa karhukin kavahti,
Tanssihin väkevä taipu;
Kun itsekin kyyneleitä
Vanha vuodatti ilosta?
Sotako sulatti rinnan,
Taikko tappelu verinen?
Ei suone’ sota iloa,
Tappo mieltä taidollista.
Soitan, soitan soittoani,
Kantelettani kaputan;
Vaikka soitan varpusesta,
Laulan leivosen elosta:
Puut ovat pienetkin hyviä,
Ja paraita paikassansa’.

– sk –


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 23. marraskuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.