Väinämöisen soitto

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinämöisen soitto.
(Lauletaan kuin: ”Djupt i hafvet på demantehällen” j. n. e.)
Kirjoittanut Minna Krohn


Hongikossa sulo-ääni kaikkuu
Väinön kaunihin kantelen.
Kauvas soitto-säveleensä raikkuu
Yli vuorien, vesien.
Laulu voimallansa luonnon lumoaa,
Surun, huolen, murheen yli voiton saa,
Sointuisuutta se synnyttää
Ja sydämiä kaikkein miellyttää.
Järven laineet hiljaan aaltoellen
Esiin Vellamon kantavat.
Tapiolan immet kainostellen
Joka oksalle istuvat.
Ilman sankaritkin alas laskeutuu,
Pienet laululinnut myöskin kokoontuu,
Eivät pedot nyt puutukkaan,
Soittoa Väinämöisen kuullessaan.
Kaiku Suomen laulu, Suomen kieli
Yli rakkahan isänmaan!
Voittaos sä Suomen kansan mieli,
Puoleks’ ei, mutta kokonaan!
Juurru kiinteästi joka sydämeen,
Kasva siellä tammen lailla vitkalleen,
Ole vapaa ja peloton,
Sun voittos kerran loistavainen on!


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.