Siirry sisältöön

Väinön laulu kanteleellensa

Wikiaineistosta
Väinön laulu kanteleellensa.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


Kuule, kaunonen kanteleeni!
Sa soitellos sävel Sulonen!
Ma jätän leikkimä-tantereeni:
Jää hyvästi, elo ilonen!
Sa soitellos elon ikiriemut
Ja surun soittaos sävelet,
Kaikill’ antaen silkkihienot,
Kullan kirkkahat lauluset.
Sielun tuskista suru-kielet
Nivo, niillä sä hivele
Ihmistunnetta, kaikki mielet
Kaiho silkillä sitele!
Ilon hurmaavat sulo-äänet
Taivahalta sa lainatkos;
Maan sa täyttänet niillä, ääret
Riemun rantojen mitatkos!
Mutta kuoloa vuottavalle
Väsyneelle sa soitta’os
Sävel hiljainen, taivahalle
Mi sielun kantaa, ja – vaipuos!


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.