Vänrikki Stoolille

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vänrikki Stoolille.
(Vastaus.)
Kirjoittanut Oskar Uotila
Runo on vastine Severi Nymanin runolle ”Vänrikki Stool”.


Ei kulje se armeija kunnekkaan,
Se nuotiotulilla loikoo,
Osa ommellen kurjia ryysyjään,
Ump’unessa toiset kun oikoo.
Ylipäälliköt silkkiteltoissaan
Ne kruununkakkua järsii,
Ei kysy he mietteitä miehistön,
Ei kuinka se suree ja kärsii.
Sill’ aikaa kaakkonen kaivertaa
Yhä taivaalle pilvenhäntää,
Susi ulvoo, pimeys peittää maan
Ja sataa lunta ja räntää.
Kevättulva jo tekevi nousuaan
Kaikk’ ottaen oraiset pellot,
Väen velton se hyrskyhyn hukuttaa,
Koko maan soi kuolemankellot.
Vesi vieras nielevi kuiluihin
Myös päällikkökunnan aran
Kera kansan veljesriitaisen
Sekä valtioviisahan staran.
Rakas Stool! Ylin tarkotus johdattaa
Tätä jääkaus-hävitystä;
Kaikk’vallan kostava käsi se on,
Joka lyö, kun laiho on kystä.

Vedenpaisumus päättyy. Mitta on täys.
Kevättulvaa seuraa suvi.
Meri Joldian laskee. Kylväjä uus
Käy esihin. Elo on huvi.
Stool! Poikasi poika se Noak on,
Joka välttää onnettomuuden,
Hän on ottava jälleen isäinsä maan
Ja siittävä suvun uuden,
Juurt’alkaen uuden ja viisaamman,
Joka tietää mik’ elon on sunta,
Ja jossa se vihdoin toteen käy
Tuhatvuotinen valtakunta.

Ukko (Oskar Uotila).


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.