Vänrikki Stoolille

Vänrikki Stoolille. (Vastaus.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Runo on vastine Severi Nymanin runolle ”Vänrikki Stool”.

Ei kulje se armeija kunnekkaan,

Se nuotiotulilla loikoo,

Osa ommellen kurjia ryysyjään,

Ump’unessa toiset kun oikoo.

Ylipäälliköt silkkiteltoissaan

Ne kruununkakkua järsii,

Ei kysy he mietteitä miehistön,

Ei kuinka se suree ja kärsii.

Sill’ aikaa kaakkonen kaivertaa

Yhä taivaalle pilvenhäntää,

Susi ulvoo, pimeys peittää maan

Ja sataa lunta ja räntää.

Kevättulva jo tekevi nousuaan

Kaikk’ ottaen oraiset pellot,

Väen velton se hyrskyhyn hukuttaa,

Koko maan soi kuolemankellot.

Vesi vieras nielevi kuiluihin

Myös päällikkökunnan aran

Kera kansan veljesriitaisen

Sekä valtioviisahan staran.

Rakas Stool! Ylin tarkotus johdattaa

Tätä jääkaus-hävitystä;

Kaikk’vallan kostava käsi se on,

Joka lyö, kun laiho on kystä.

---

Vedenpaisumus päättyy. Mitta on täys.

Kevättulvaa seuraa suvi.

Meri Joldian laskee. Kylväjä uus

Käy esihin. Elo on huvi.

Stool! Poikasi poika se Noak on,

Joka välttää onnettomuuden,

Hän on ottava jälleen isäinsä maan

Ja siittävä suvun uuden,

Juurt’alkaen uuden ja viisaamman,

Joka tietää mik’ elon on sunta,

Ja jossa se vihdoin toteen käy

Tuhatvuotinen valtakunta.

Ukko (Oskar Uotila).

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.