Västäräkki perehtyy uuteen kotiinsa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Västäräkki perehtyy uuteen kotiinsa.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Ulkona ain ankarata
oli yhä pakkassäätä,
taivas maahan tuiskutteli
lunta, rakeita ja jäätä.
Tuonpa tuntee västäräkki
eikä huonehesta karkaa,
vaikka kissa säikyttänyt
perin oli lintuparkaa.
Oloihin se uusiin aivan
kotiutuikin varmaan siksi,
ihmiset ett ympärillään
tunsi kaikki ystäviksi.
Niinpä seurata se alkoi
tarkoin, mitä teki kukin,
kuinka setä tutki kirjaa,
täti ääress’ istui rukin.
Kiinnittivät myös sen mieltä
kaikenlaiset leikit lasten,
joita tarkkailemaan lensi
ikkunalle varta vasten.
Sedän päässä istuminen
tuottaa myöskin sille huvin;
katselivat lapset tuota
aina ilmein ihastuvin.
Atrioitaessa jopa
lähenee tuo lintu pöytää,
suuhunsa myös murenaisen
noukkaa, minkä siitä löytää.
Lisäks’ uutterasti sille
lapset hyönteisiä pyytää,
joita löytyy sieltä täältä,
vaikka kylmä maita hyytää.
Jäipä lintu kuuntelemaan
urkujenkin säveleitä,
kun ne värähdellen lähti
kulkemahan ilmain teitä.
Yöksi palmuin suojast’ etsi
itsellensä makuusijan,
perehtyi näin västäräkki
kotihinsa uuteen pian.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.