Västäräkki perehtyy uuteen kotiinsa

Västäräkki perehtyy uuteen kotiinsa. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Ulkona ain ankarata

oli yhä pakkassäätä,

taivas maahan tuiskutteli

lunta, rakeita ja jäätä.

Tuonpa tuntee västäräkki

eikä huonehesta karkaa,

vaikka kissa säikyttänyt

perin oli lintuparkaa.

Oloihin se uusiin aivan

kotiutuikin varmaan siksi,

ihmiset ett ympärillään

tunsi kaikki ystäviksi.

Niinpä seurata se alkoi

tarkoin, mitä teki kukin,

kuinka setä tutki kirjaa,

täti ääress’ istui rukin.

Kiinnittivät myös sen mieltä

kaikenlaiset leikit lasten,

joita tarkkailemaan lensi

ikkunalle varta vasten.

Sedän päässä istuminen

tuottaa myöskin sille huvin;

katselivat lapset tuota

aina ilmein ihastuvin.

Atrioitaessa jopa

lähenee tuo lintu pöytää,

suuhunsa myös murenaisen

noukkaa, minkä siitä löytää.

Lisäks’ uutterasti sille

lapset hyönteisiä pyytää,

joita löytyy sieltä täältä,

vaikka kylmä maita hyytää.

Jäipä lintu kuuntelemaan

urkujenkin säveleitä,

kun ne värähdellen lähti

kulkemahan ilmain teitä.

Yöksi palmuin suojast’ etsi

itsellensä makuusijan,

perehtyi näin västäräkki

kotihinsa uuteen pian.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.