Väsymys

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väsymys.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


En mustissa murheissa murtunut,
en tuimissa tuskissa turtunut;
mua ohjasi elämän vaisto
ja vahvisti tarmokas taisto.
Niin työnsin ma tuskani turulle
ja annoin palttua surulle,
ma huoleni hiitehen heitin
ja valitsin nautinnon reitin.
On parempi riemua maistella
kuin turhaan tuskissa taistella –
näin itseksein minä mietin,
kun hauskoja hetkiä vietin.
Vaan nyt on mun mieleni muuttunut;
olen päiviini peräti suuttunut.
Nyt jaksa en kaikkea kantaa,
mitä minulle maailma antaa.
Olen väsynyt laiskuuden kurjuuteen
ja nautinnon hulluun hurjuuteen,
se sammutti sieluni leimun
ja kuoleman kuiluhun vei mun.
En voi minä voimia kerätä,
en horroksistani herätä.
On mukavaa liiaksi mulla;
nyt saisivat tuskat jo tulla.


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.