Väsymys
| Väsymys. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- En mustissa murheissa murtunut,
- en tuimissa tuskissa turtunut;
- mua ohjasi elämän vaisto
- ja vahvisti tarmokas taisto.
- Niin työnsin ma tuskani turulle
- ja annoin palttua surulle,
- ma huoleni hiitehen heitin
- ja valitsin nautinnon reitin.
- On parempi riemua maistella
- kuin turhaan tuskissa taistella –
- näin itseksein minä mietin,
- kun hauskoja hetkiä vietin.
- Vaan nyt on mun mieleni muuttunut;
- olen päiviini peräti suuttunut.
- Nyt jaksa en kaikkea kantaa,
- mitä minulle maailma antaa.
- Olen väsynyt laiskuuden kurjuuteen
- ja nautinnon hulluun hurjuuteen,
- se sammutti sieluni leimun
- ja kuoleman kuiluhun vei mun.
- En voi minä voimia kerätä,
- en horroksistani herätä.
- On mukavaa liiaksi mulla;
- nyt saisivat tuskat jo tulla.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.