Väsyneitä puita

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väsyneitä puita

Kirjoittanut Mikael Lybeck


Yö, jota kauan, kauan varroimme, lujaan
ympäri päittemme sulkeutukoon!
Myrsky ei lepää,
aallot eivät asetu –
ei aamu meitä varro;
törmällä seisomme, kaukana, kauimpana.
Lyö runkomme, myrsky, lyö viimeinen vastus
juurista syömessä vanhan maan!
Yö ei sitä kerro,
aallot eivät asetu –
ei aamu meitä varro;
mut ei taipua, murtua vaan ... vain murtua.
Lainehet ahnaat, laajaksi hautamme luokaa,
tehkää suureksi kaatumisemme!
Kerran vaikenee myrsky,
kerran valkenee yökin –
ei meitä aamu varro;
uuvuimme myrskyssä seisomaan, myrskyssä sotimaan.

1903.


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.