Väsyvä

Väsyvä Kirjoittanut Saima Harmaja

Nousta ei jaksa

jalkani hauraat, eipä

tee käsi työtä,

vaikea syödä on leipä.

Vaan väsyessäni

tunnen: voima ja valta

mahtava kasvaa

nyt tomun väistyvän alta.

Kuihtuva ruumis

siksi on suojattu maja.

Tuskani tiedän,

vaan on tuskien raja;

on syli ääretön

Kaikkeuden, joka kantaa,

vie käsivarsi

vaipumaton liki rantaa.

Ei hiuskarvaa

katkoa sattuma saata,

ei kivun hyöky

käskyttä nousta ja laata.

Särjetty ruoko,

keinuva kaarnako lienen,

on syvin tietoni:

Suuressa mahti on pienen.

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.