VI. Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
V. Lapinmaan elämistä ja linnuista sekä Lappalaisten tawasta niitä pyytää. VI. Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa..

Kirjoittanut A.A.
Kuvauksia olosta ja elannosta Lapissa.



Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa.[muokkaa]

VI. Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa.


Lapin merissä elää hylkeitä, njuorju, joista osa on suuria ja mustia walkoisilla pilkuilla; koiras näistä mainitaan tævuk ja naaras aine. Muutamat owat suuria ja walkoisia, ne mainitaan jæglis. Muutamat owat keskoisen suuria, mustia walkoisilla pilkuilla, ne mainitaan nuorrush; koiras näistä kutsutaan rokka ja naaras nafc'io. Muutamat omat walkoisia suurilla mustilla pilkuilla ja mainitaan tællja; muutamat taas walkoisia wähemmillä mustilla pilkuilla, mainitaan oaiddo. Muutamilla on pieni wäärä kuono, ne mainitaan fattenjunne. Hauskargubbo on wähäinen ja weneen äyskärin kaltainen näöltänsä. Merikissa on tuskin kyynärän mittainen, on pienin hylkeistä. Meriwasikka (Phoca). Tällä on niin suuri nahka kuin härällä ja melkein niin paksu kuin mursulla, mustanpruuni seljältä. Mursu murs´. Tällä on suuret sieramet, paksu kieli ja suuret hampaat, erinomattain torahampaat, jotka owat wähä alaspäin taiwutetut, joilla pitää itsensä kiini karissa. Norjanmeressä oleskelewilla mursuilla on lyhyt mustanharmaa karwa, kaulasta riippuu alas pitkiä karwoja niinkuin harja. On wihainen luonnostansa ja ottaa kowan wastuksen päällekarkaajatansa wastaan. Lappalaiset tappamat näitä erinomattain siihen aikaan kuin ne kantamat. Tywenellä ilmalla nukkuu hylje weden päällä niin että on pää ja takapuoli weden alla ja selkä ylhäällä weden päällä. Koska Lappalainen tapaa hänen näin nukkumassa, ampuu hän kohta ja antaa hänen jatkaa untansa ijankaikkisesti. Hylkeen tapa on, oleskella wälistä wedessä wälistä kiwellä. Siinä maatessansa nostaa wäliste etukäpälänsä ilmaan, joka kaukaa katsojalle näkyy kuin olisi mies siellä ja wittailisi tykönsä tulemaan. Jos monta hyljettä yhdessä seurassa uipi samaa kiweä kohden, sen päälle noustaksensa, tulee riita wälillänsä, ken heistä kilvelle pääsisi. Voimallinen silloin pitää woiton. Hylkeitä pyydetään, paitsi pyssyllä, myös sillä tatvalla, että weteen pannaan suuri paksu hirsi, johonka rauta-koukkuja on hakattu. Veden noustessa kulkewat hylkeet karille henqittelemään ja weden läskeissä menewät jällensä weteen. Veteen takaisin mennessänsä tarttumat kiini niihin hirressä olemiin rauta-koukkuin. Orawia, orre, tawataan muutamissa tuntureissa. Kärppiä, poaid, on suuressa paljoudessa; koiras mainitaan koaige, naaras kadfe. Owat suwella ruskeenmoisia ja walkoisia, talwella mustilla karwoilla hännän päässä. Sen takapuolella ruumiissa on lihan palainen, jonka Lappalaiset mainitsemat civrra-kuatte, joka eläwää nylkeissä antaa pahan hajun. Kärppä on oppinut munain waras. Näitä kantaa se leukansa alla, painaen päätänsä alaspäin rintaansa wastaan. Myös kelpaa sille kala. Se ahdistaa hiiret pois huoneista. Tätä pyydetään satimilla, killar, ja myös pienillä saksilla. Muutamana wuonna owat tunturit täynänsä ruskahtawia hiiriä, kodde saappan. Ne oleskelewat kiwien ja mätästen alla. Monella on se luulo, että namät eläwät tulewat ilmasta. Tämä luulo on kuitenki wäärä. Ne ilmasta alaspudonneet eiwät mahda muuta olla, kuin että joku lintu, wieden lentäessansä semmoista eläwää, yhdestä eli toisesta syystä on sattunut saaliinsa noukastansa päästämään. Nämä hiiret owat luonnostansa wihaisia, niin että, jos pistetään kepillä, niin puremat siihen ja hyppelewät ylös maasta. Ne wahingoittawat ruohon kentissä. Jos näitä eläwiä suuressa mitassa yhtenä wuonna löytyy, on Lappalaisella toiwo seuraawana wuonna ruonsaasta ketun saaliista. Ketut, jotka mieluisin syöwät näitä, pakkaantuwat rantamaille niinä wuosina, joina kaipaawat hiiriä tunturilla. Silloin on tilaisuus pyytäjille kettuja runsaasti saada. — Paitsi lehmiä, kussa, lampaita, savcca, elätetään myös muutamissa paikoissa hewosia, hæævuos, kuttia, kaicca ja sikoja, spidue. — Lapinmaalla tawataan lintuja, lodde, jotka talweksi menewät pois ja semmoisia, jotka aina siellä oleskelee. Niiden seassa, jotka aina suwet talwet lapin tuntureilla assuwat, mainitsen: kotka, koasskem, hawukka, falle haapak, pöllö, skuolffe, korppi, karanas, riekko (metsäkana), rievsak, pulmunen, alpak. Suweksi tulewat: wästäräkki, pæsstur, pääskynen, spalo,hanhi, c'uonja, kakkuri, kakkur, monenmoisia suorsia, ja käki, kiekka.
Lapinmaalla on suuri paljous sekä maa- että wesilintuja. Maa-lintuja löytyy: walkonen haukka, suurempi kuin se harmaa, on walkoinen watsan ja siipein alta, harmaa seljästä, keltanen noukka ja jalat, oleskelee korkeilla jyrkillä kallioilla. Walkonen pöllö on suurempi kuin se tawallinen, walkoisilla höyhenillä, joissa on mustia pilkkuja, lyhyt kaula, wilkuttamat silmät ja karwaset jalat, asuu korkeissa kallioissa. Skaitte (catharacta copratnere) elättää itseänsä tawallisesti tuntureilla lintujen munilla. Wares, vuoras, elää enemmiten meren rannoilla. Talwen kylmyys tekee, että se tunkee itsensä huoneitten porstuwiin. Koska näkee jotain lumelle kaadetuksi, on walmis peräämään, jos löytäisi jotain syötäwää. Korppi, karanas, noukkii pauloin menneet riekot, kuin myös kuiwaan pannut kalat luomasta. Harakka, ruos'-karanas, nähdään harwoin. Metso, c'ukc'a, naaras, koappel. Lapissa on suuri paljous riekkoja, rivsak; näitä löytyy kahdenmoista: rivsak, jotka asuwat metsämaissa, ja kiron, jotka oleskelewat tuntureilla ainoastansa. Näitä pyydetään pauloilla. Peltolana, pic'us´, tulee Lapinmaahan kewäillä ja muuttaa pois syksyllä. Koska muuton aika lähenee, kokoontuwat he itsensä joukkoihin. He oleskelewat tawallisesti jängissä (soissa), muniwat mättäille, joissa ruoho wiljawasti kaswaa. Suokuikka, kus'gartak; mækkartak, scolopax, scolopax totanus; rantasipi, kadde viirus´; saatakielinen, kielawælggu; veige-cicas´, turdus iliacus; lafhul, charadrius morinellus; hiistakka, kædge-rste; pavgus´, wähäinen musta wesiluntu, ealkoinen kansi kaupan ympäri, hywin paaskyisen näköinen. Wielä löytyy Lapista kaikki ne wesilinnut, kuin Suomestakin.
A. A.


Lähde: Suometar, n:o 26, 3.7.1857