Vaelluslaulu

Vaelluslaulu. Kirjoittanut Juhani Siljo

Huolta vailla harhaan ma halki maailman.

Vaellus on onneni, tie on koti mulla,

tuttuni vain tuuli ja valot taivahan,

sydän avoin aina yön ja päivän tulla.

Rauhan ahtaat majat mua ei jäämään saa,

silmiän’ ei sido turun onnen-aarteet.

Liesitulet turhaan tuikkaa, houkuttaa,

– tulet mykät taivaan ohjaa tieni kaarteet.

Päivin muistot kalvaa, mut öin on mieli sees,

vaikkei käteen liity käsi hellä, lämmin,

päivin sydän riutuu, toivo, turhuutees,

öin se yläpuollas sykkii ylpeämmin.

Katkeruus se muinoin mun viilsi mielehen,

kun ma muiden onnen näin takaa kukkatarhain,

kunnes toinen tunto jo täytti sydämen:

”onni sull’ on toinen, onni sulle parhain!”

Kohtaloaan soimaa kovaks orja vain,

sull’ on heimo suuri ja armorikas taatto.

Elontiesi peittyvi kultaan unelmain,

hautas partahalla laulaa tähtisaatto.

Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.