Vaeltajan laulu

Vaeltajan laulu Kirjoittanut Albert Ehrenstein

Ystäväni ovat häilyviä niinkuin ruoko,

heidän sydämensä istuvat heidän huulillaan,

puhtautta eivät he tunne;

tanssia tahtoisin heidän päänsä päällä.

Tyttö jota rakastan,

sielujen sielu sinä,

valittu, valosyntyinen,

koskaan et sinä katsonut minuun,

sinun sylisi ei ollut valmis,

minun sydämeni paloi tuhkaan asti.

Minä tunnen koiran hampaat,

Viima-päin-kasvoja-kadulla minä asun,

seula-katto on minun pääni päällä,

home pitää seinillä iloaan,

niissä on hyviä koloja sateen varalta.

»Tapa itsesi!» sanoo veitseni minulle.

Loka on makuusijani;

korkealla ylläni

juhlavammissa vetävät

vihamieheni kuu-sateenkaarta.

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.