Vaikk’ kävis mistä tuulen tie

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaikk’ kävis mistä tuulen tie.

Kirjoittanut Robert Burns
Kirjoitettu v. 1788 runoilijan nuorelle vaimolle Johannalle, o. s. Armour. Runoon kuului alkujaan vain kaksi ensimmäistä säkeistöä, joista Burns lausuu: ”Tämän laulun kirjoitin vaimoni kunniaksi. Huom.! Oli lempiviikkojen aika”. Vasta myöhemmin Burns jatkoi runoa, lisäten siihen neljä uutta säkeistöä. Runon aiheutti seikka, että Burnsin otettua haltuunsa Ellislandin vuokratilukset Nith-virran rannalla, nuori vaimo jäi aluksi vielä vanhempainsa kotiin Mauchlinéiin, kunnes asunto oli saatu vuokratilalla kuntoon. – Clyde, Skotlannin suurin virta. – Oikullinen sointujen kudonta esiintyy jo alkuperäisessä runossa.


Vaikk’ kävis mistä tuulen tie,
sain rakkaaks länsituulen;
se saapuu luota lemmityn,
tuo viestit armaan huulen.
Veet välill’ on, vyö hongikon
ja vuoret ilmanrannan;
mut aikaan työn ja uniss’ yön
oon aina luona Hannan.
Sun nään, kun kukat tuoksuilee
ja hohtaa kasteess’ aamun;
sun äänes lintuin lauluss’ soi
ja ihastuksiin saa mun!
Jos missä vaan on kielo haan,
tai lilja puron-sannan,
jos pesällään mä kyyhkyn nään,
ne mieleeni tuo Hannan.
Ja Clyden rannall’ liiveissään
on neidoill’ lastikoita;
mut vaikka vaatteet hienot on,
ei Hannaani he voita.
Kun kauppalaan hän saapuu vaan,
on muita kaunihimpi;
sen joka mies ja poika ties,
vaikk’ onkin röijyss’ impi.
Et vartta nää niin viehkeää,
mut hymy saa sun taikaan,
ja silmät nuo ne säihkeen luo,
kuin kaste aamun aikaan!
Hän veikaroi, taas olla voi
luo äidin mieli keidon.
Mua lempii hän, – vain seikan tän
voit väittää viaks neidon.
Oi, leyhki, länsi vienoinen,
kautt’ alhoin, metsänrantain;
mailt’ tuoksujen sä mettisten
suo tulla simaa kantain!
Sa pojan luo taas tyttö tuo,
luo kevätkoivun kannan!
Pois huolet jäis, kun hymyäis
taas sulo huulet Hannan.
Taas valat sois, ja siimeiss’ ois
niin armaat meillä retket;
oi, minkä hurman kohtaus tois,
min kaihon eronhetket!
Sa Taivainen, vain tiedät sen,
kuink’ kaikki hälle annan
ja ainiaks ma kalleimmaks
sain rakkaan sulo Hannan!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.