Vakuutuslaitoksista

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wakuutuslaitoksista.

Kirjoittanut Kustaa Paturi


(Lähetetty.)
Wakuutuslaitoksista.
Wakuutuslaitosten tarpeellisuutta ja hyötyä on sanomalehdissä niin monin kerroin selitetty, ettei siihen enää tarwinne mitään lisätä. Sitä wastaan on tutkittawa, kuinka tämmöiset laitokset owat niin järjestettäwät, että ainoastaan palkitsisiwat ehdottomasti kohtaawaiset wahingot, sekä että maksaminen ja saaminen osakasten kesken käwisi ansion jälkeen. Kokemattomille owat uudet asiat aina outoja ja eri mutkainsa puolesta waikeat käsittää. Ainoastaan kokemuksesta saadaan niihin tarpeellista walaistusta. Mutta Suomessa owat wakuutuslaitokset wielä joko warsin koettamattomat, taikka waan nimeksi koetetut. Kun semmoisia hankitaan perustaa, on sentaähden joko ulkomailta kokemusoppia etsittäwä, taikka järjen mietinnöllä luonnollisia johtoja udeltawa. Ja koska asiat aina puhuen selkenewät, kun toinen huomaa toisen seikan, toinen toisen, niin tahdon minäkin puolestani wakuutuslaitoksen suhteen kertoa seuraawan kohdan:
Janakkalan emäseurakunnassa ruwettiin kuusi seitsemän wuotta sitte puuhaamaan wakuutusyhdistystä raesateesta syntywäin wahinkoin palkitsemiseksi. Asiassa mentiin jo niin pitkälle, että walittiin komiteia sääntö-ehdotuksia walmistamaan. Ehdoitus piti sitte pitäjänkokouksessa luettaman, tarpeen mukaan korjattaman ja otolliseksi saatua lähetettämän wahwistetawaksi. Komitea kokoontui, keskusteli ja koetti asiaa järjestää. Sen neuwoittelemiset owat jo ehkä osiksi mielestäni haihtuneet, etten woi niitä tarkalleen kertoa tempusta temppuun, mutta niin paljon kuin muistoni kannattaa, käwiwät ne pää-asiallisesti seuraawaan tapaan: pitäjän kaikki talot ja torpat piti jaettaman 8:aan luokkaan, alkaalta ylöspäin lukien, 1:sen luokan piti kunakin syksynä maksaman yhden, 2:sen kaksi, 3:nnen kolme kappaa rukiita j. n. e. Rukiit piti säilytettämän pitäjän lainamakasiinissä ja turmion kohdatessa niistä wahingot palkittaman. Jos wuosimaksoista kokoontuneet jywät eiwät ulottuisi määrätyitä palkkioita täyttämään, olisi puuttuwa osa otettawa lainajywästön waroista. Mutta jos jywästöstä otettu palkkion osa nousisi niin korkeaksi, että jywästö sen kautta tuntuwasti wähenisi, piti osallisilta määrättämän lisämakso, jolla jywästö olisi tarpeelliseen suuruuteen ennettäwä. Jos taas osallisten wuosimaksoista karttuisi säästöjä, olisiwat maksot alennettawat taikka ajaksi peräti lakkautettawat, etenkin katowuosina. Wahingon palkkioa piti annettaman kaikenlaisista wiljoista ja kaikki muut wiljat arwion kautta sowitettaman ruisarwoon. Wahingoista piti ainoastaan puolet kussakin tapauksessa korwattaman. Tämmöiset oliwat päämääräykset. Sitte tuli tuumat, kuinka kukin osakas piti kuhunkin luokkaan sijoitettaman. Ensi katsannossa tahdottiin sioittamisen perustukseksi laskea peltoin suuruus ja hedelmällisyys. Tämä ei kuitenkaan tainnut tapahtua muulla tawalla, kuin että kartoista ja karttaselityskirjoista katsottaisiin ja ylösotettaisiin, kuinka suuri pelto-ala kullakin oli, ja sitte jywäluwun ja wiljelys-laadun mukaan harkittaisiin, mihinkä luokkaan kukin tila oli luettawa. Mutta siinä oli kowin wastuullinen kohtan. Kartat kyllä olisi melkein kaikilla tilanosallisilla ollut, mutta monet oliwat jo ehkä sadankin wuoden wanhoja. Karttain walmistusajasta oli peltomäärä paljon lisääntynyt, monta warsin uutta torppaa syntynyt ja wanhainkin tilain wiljelysmaat peräti muuttuneet. Näin ei kartoista ollut tarpeenmukaista selitystä saatawaissa. Olisi sentähden täytynyt kaikki pellot uudestaan mitata. Mutta kun tämän tekiää ei pitäjässä löytynyt, olisi täytynyt kustantaa maanmittari, joka olisi tullut kalliimmaksi, kuin koko wakuutuksesta lähtewä hyöty. Suurten kustannusten suhteen täydyttiin sentähden luokkaanpano peltomaitten awaruuden ja sadollisuuden mukaan hyljätä ja tuumat kääntää toiseen suuntaan. Ehdotettiin muka, että osakasten itse arwiomäärin piti edesantaman peltonsa suuruus ja hedelmällisyys ja sikäli luokkiin sowitettaman. Mutta tähän muutamat tekiwät sen muistutuksen, että saattaisi olla usewia, jotka antaisiwat edes peltoin suuruuden ja hedelmällisyyden wähemmäksi, kuin se todella on, ja sen kautta pääsisiwät liian alhaiseen luokkaan sekä liian wähäisellä maksolla. Kun nyt palkinto annettaisiin puolesta tapahtuneesta wahingosta ja isommassa pelto-alassa wahinko tulisi suuremmaksi kuin wähemmässä, niin isomman ja apremman maa-alan omistaja, matalemmassa luokassa ollen, saisi suuremman palkinnon kuin hänelle oikeastaan tulisi. Semmoisesta yhdyskunnasta, jossa oman woiton pyyntö näin löytäisi siaa, ei olisi mitään. Eräät wielä luuliwat merkinneensä ja tietäwänsä, että raesateen pilwet Janakkalassa kowemmissa tapauksissa melkein aina kulkewat samaa ilmansuuntaa ja samoja jälkiä, taphtuiko tämä sitte wesien wai kallion ja wuorien waikutuksesta. Tämä raeilmain luontopiiri taas on pitäjän hedelmällisintä maata, jota wastaan pitäjän toiset osat owat hallaisempia. Luonnotointa olisi sentähden, ettei nämä saisikaan hallawahingoista mitään palkkioa. Mutta toisaalta olisi hywin työlästä ruweta hallan turmioa korwaamaan, koska halloja osiksi taidetaan maanparannusksilla ja järjellisemmällä wiljelystawalla wälttää, ja osakasmaksot sekä palkkiot ainakin tulisiwat hywin waikeiksi tasata, kun monessa kylässä ja talossa ei ole hallaa wasten wahwaa maata tuskin niinkään paljo, että saisi joltisenkin potattimaan, suurin osa peltoa sitä wastaan niin hallanarkaa, ettei potatin wiljelys menesty jos tuskin joka neljäs wuosi, toisissa paikoin taas kaikki pellot owat niin hywiä, että halla warsin harwoin koskeekaan. Näin asiasta tuumailtua ei komiteia saanut minkäänlaista sääntä-ehdoitusta kokoon, kun ei löydetty johtoa osakasmaksoin ja palkkiomääräin luonnolliseen suunnittelemiseen. Koko hanke jäi sentähden lamaan ja on tähän asti sillänsä ollut. Jos wastapäin paremmin onnistunee, se on tulewaisuuden kainalossa.
Yleensä on wakuutuslaitoksien ja muitten yhdyskuntain toimeen panossa suuri tarkkuus käytettäwä, niin että ne saadaan oikeaan muotoon ja oikeille perustuksille. Semmoisiin yhdyskuntiin, jotka, niinkuin raesateen wakuutuslaitokset ja muut, eiwät hyödytä kaikkia kunnan jäseniä samassa mitassa, ei pitäisi ketään suuremman puoluen oikeudella osalliseksi pakoittaman, eikä liioin kunnan yhteistä omaisuutta niitten hywäksi wiljeltämän. Ne owat rakennettawat oman warainsa kannatukselle ja osakkaita on niihin otettawa wapaaehtoisen edesannon päälle, niinkuin maalaisten uuteen palowakuutusyhdyskuntaankin otetaan. Yhdyskuntain kokoonpanossa sattuu monasti sääntöjärjestys tulemaan sopimattomaksi joko yhteisessä katsannossa taikka joitakuita erityisiä suhteen. Kun semmoisiin yhdyskuntiin sitte kaikkia wäkipakolla waaditaan, taikka yhteisiä waroja menetetään, niin se ei ole muuta kuin tyhmyyttä ja wääryyttä. Ainoastaan semmoisissa asioissa, joista kullekin yksityiselle taikka hänen perillisellensä on etuja odotettawana, taikka jotka tarkoittawat yhteistä waurastumista ja edistymistä, on isomman puoluen suostumus wähemmän puoluen pakkona paikallansa ja samaten myöskin yhteisten warain käyttäminen. Kun esim. on kysynmys kansakoulusta, petoin häwittämisestä, kalasiityskeinoista, kalastamisesta yhteen wesijaksoon kuuluwissa wesissä j. n. e., niin on kohtuullista ja oikeaa, että wastahakoistenkin täytyy noudattaa enemmistön päätöksiä ja sääntöjä.
Maamies.



Lähde: Hämäläinen 1/2/1866