Valitus ja lohdutus
| Valitus ja lohdutus Kirjoittanut Emil von Qvanten |
| Suomentanut Eino Leino. Runo on julkaistu Päivälehden 22.8.1902 ilmestyneessä artikkelissa ”Emil von Qvanten 75-vuotias”. |
- Miks ei äitini asunut
- erä virran vieremällä,
- niissä kieli on omansa
- Suomella ja muinaismuistot?
- Tuntenut sävelen oisin
- silloin, synnyinseudun äänen,
- käynyt en suitsevin sydämin
- outona omassa maassa.
- Kohta koittaa Suomen aamu.
- Henki kansani herääpi
- nuorena, säteilevänä –
- varjot poistuvi pimeyden.
- Mutta silloin mullan alla,
- alla kummun kukkivaisen
- nukkuu, nukkuvi nimeni,
- laulunikin unhoitetut.
- Toki – peittyköön nimeni,
- nukkukohon nuoret laulut,
- kunhan maa, minun omani,
- onnellinen on ja vapaa!
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.