Valitus ja lohdutus

Wikiaineistosta
Valitus ja lohdutus

Kirjoittanut Emil von Qvanten
Suomentanut Eino Leino. Runo on julkaistu Päivälehden 22.8.1902 ilmestyneessä artikkelissa ”Emil von Qvanten 75-vuotias”.


Miks ei äitini asunut
erä virran vieremällä,
niissä kieli on omansa
Suomella ja muinaismuistot?
Tuntenut sävelen oisin
silloin, synnyinseudun äänen,
käynyt en suitsevin sydämin
outona omassa maassa.
Kohta koittaa Suomen aamu.
Henki kansani herääpi
nuorena, säteilevänä –
varjot poistuvi pimeyden.
Mutta silloin mullan alla,
alla kummun kukkivaisen
nukkuu, nukkuvi nimeni,
laulunikin unhoitetut.
Toki – peittyköön nimeni,
nukkukohon nuoret laulut,
kunhan maa, minun omani,
onnellinen on ja vapaa!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.