Valkean tytön romanssi

Valkean tytön romanssi

Kirjoittanut anonyymi

»Valtiatar, valkeampi,

ah, kuin säde auringon!

Asehitta yön nyt uinun,

mieleni on pelvoton.

Vuotta seitsemän mull’ aseet

riisumatta olleet on,

hiiltä, syttä paahtuneempi

hipiä on vartalon.»

»Asehitta, herra, yönne

maatkaa, olkaa huoleton;

vuorille Léonin lähti

kreivi riistan ajohon.»

»Vesikauhuun koirat, haukka

kotkain kouriin kuolkohon,

vuoritulvass’ itse vierrä

kotiin saakka saakohon!»

Parhaiks oma miespä saapuu:

»Mikäs työ ja touhu on

valko-immen, isän viekkaan

naittaman nyt nuorikon?»

»Herra, kutrejani kampaan

alla kaihon, kaipion:

hennotte näin yksin heittää,

rientää riistan ajohon!»

»Kaunokaiseni, eip’ ollut

sanas viekasteluton.

Kenen hepo taannoin hirnui

tanhualla kartanon?»

»Herra, sulle lahjan laittoi

taatto, raisun raudikon.»

»Mitkäs aseet käytävässä,

ovella on kammion?»

»Herra, veikko sulle tänään

asun antoi valion.»

»Kenen peitsi tänne saakka

näkyvissä tuolla on?»

»Ottakaa se, kreivi, syöskää

puhki sydän uskoton!

Kuolon saan nyt, kreivi kulta,

aivan jälkeen ansion.»

Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.