Siirry sisältöön

Valkean tytön romanssi

Wikiaineistosta
Valkean tytön romanssi

Kirjoittanut anonyymi
Suom. Otto Manninen.


»Valtiatar, valkeampi,
ah, kuin säde auringon!
Asehitta yön nyt uinun,
mieleni on pelvoton.
Vuotta seitsemän mull’ aseet
riisumatta olleet on,
hiiltä, syttä paahtuneempi
hipiä on vartalon.»
»Asehitta, herra, yönne
maatkaa, olkaa huoleton;
vuorille Léonin lähti
kreivi riistan ajohon.»
»Vesikauhuun koirat, haukka
kotkain kouriin kuolkohon,
vuoritulvass’ itse vierrä
kotiin saakka saakohon!»
Parhaiks oma miespä saapuu:
»Mikäs työ ja touhu on
valko-immen, isän viekkaan
naittaman nyt nuorikon?»
»Herra, kutrejani kampaan
alla kaihon, kaipion:
hennotte näin yksin heittää,
rientää riistan ajohon!»
»Kaunokaiseni, eip’ ollut
sanas viekasteluton.
Kenen hepo taannoin hirnui
tanhualla kartanon?»
»Herra, sulle lahjan laittoi
taatto, raisun raudikon.»
»Mitkäs aseet käytävässä,
ovella on kammion?»
»Herra, veikko sulle tänään
asun antoi valion.»
»Kenen peitsi tänne saakka
näkyvissä tuolla on?»
»Ottakaa se, kreivi, syöskää
puhki sydän uskoton!
Kuolon saan nyt, kreivi kulta,
aivan jälkeen ansion.»


Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.