Vallankumous (Mäkelä)

Vallankumous Kirjoittanut Santeri Mäkelä

Minä synnyin tehtahan nurkassa,

teräsmoukarin jyskivän alla,

miss’ metallit liemenä kiehuvat,

hikihelmet viljoina vuotavat

noki-otsalta raatajalla.

Minä synnyin maailmaan uhmaten,

äänin karjuvin, vihlovin tulin.

Ens taisteluhaastehen heitin näin,

kuljin eteen vain minä pystypäin,

hehkui rinnassa ahjona tuli.

Mun tielläni seisoi murhamies,

kamasaksa, porvari, konna,

maan valtiaat mahtavat kruunuineen

ja valtioviisahat juonineen,

olin heistä ma kulkija kumma.

Ne ruumiini haavoja täytehen löi,

mun hurmeeni vuosi tiellä,

mut’ kuolematon se kuole ei,

ei mahdu se mannun alle – ei! –

elin eilen ja elän vielä.

Mun matkani maailmain halki käy,

mulla taisteluviitta on yllä.

Mun viittani vaikka on ryysyinen,

niin päärme on purppurapunainen,

sen tuntevat raatajat kyllä.

Mun ranteeni monesti kytketty on

ja nilkkani rautoihin lyöty,

olen pieksitty, poljettu uuvuksiin,

olen lukkojen taakse syösty,

on tyrannit huutaneet riemuissaan:

»Nyt rauha on taasen kautta maan!»

Mut’ taas kun haavani umpeen saa

ja elpyvät voimani nuoret,

saa kuulla ääneni kansat ja maa,

mua kytke ei ikivuoret.

Minä katkon kahlehet, kalterit myös,

taas kuljen vapaana turman työs.

Minä kuljen kujilla kylien,

minä sytytän syömmet nuoret,

minä tehtaan porteille kolkutan,

minä kaivosaukoista kurkistan,

saan roihuksi liekkien hurman,

minä tuotan kuoleman, turman.

Ja vihdoin hetkeni tullut on,

mun teräsnyrkkini nousee,

se taivahan kautta hipoaa,

se nousee, nousee – ja putoaa,

se iskee valtoja vimmassaan,

maan mahtavat kirkuvat kauhuissaan.

Tä isku se putoo julmana,

lyö murskaksi vanhan maailman.

Saa voiman se joukoista miljoonien,

työn jättiläisnyrkeistä massojen,

tuhatvuosien tuskat se kostaa,

verin vapautensa se ostaa.

1925

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.